En ilmeisesti osannut tarpeeksi korostaa sitä, että tekstini pointti on harjoittelun määrä. Se yllätti minut, ja kun uutisessa mainittiin KyKy, niin aloin miettiä asiaa heidän kannaltaan. Voi siis olla, että Suomessa harjoitellaan liikaa/väärin. Näyttäisi siltä, että Kyyjärvellä ollaan tosiaan osattu panostaa harjoittelun laatuun, kun kaksi harjoitusta viikossa riittää noin hienoon suoritukseen.
Ilmeisesti ykkössarjan osalta pitää myös jakaa joukkueet kahteen leiriin. Toinen hakee nousua liigaan. Toinen keskittyy junnujen kehittämiseen. En toisaalta tiedä sitäkään, harjoittelevatko esim. Iskun kakkosjoukkueen pelaajat yhtään enempää kuin Kyyjärvellä.
Liiganoususta unelmoivien seurojen kannattaisi miettiä asioita yhtä napsua pidemmälle. Mitä sitten, kun se nousu tapahtuu? Onko toiminta ja resurssit realistista nostaa liigan edellyttämälle tasolle? Vai käykö niin kuin valkun akka ennakoi. Vuosi liigassa, ja paluu ykkössarjaan. Ketä tämä palvelee?
Huoleni kohdistuu lentopallon pelaajatuotantoon, johon ykkössarja voisi tarjota oikein rakennettuna hyvän kehittymispaikan. Mutta jos joukkueet jo ykkössarjassa ostavat pelaajia ulkomailta ja harjoittelevat em. tavalla, niin nouseeko liigaan ja sitä kautta maajoukkueeseen uusia nuoria pelaajia?
Toiminnan lyhytnäköisyys ja nopeiden voittojen tavoittelu on monen seuran ongelma – liigassakin.
Antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta lentopalloliitolta voisi odottaa edes jonkinlaista puutarhasuunnitelmaa.