- Viestejä
- 329
Meidän miesten FIVB ranking on nyt 23 ja ollaan Euroopassa 14:ksi paras maa. Naisissa samat luvut on 43 ja 24. Kutakuinkin näin on ollut palttiarallaa tilanne viimeiset viitisentoista vuotta. Naiset kävivät muistaakseni välillä jonkin verran ylempänä. Ranking-järjestelmä on aika lahjomaton ja se on aika hyvä mittari siitä missä mennään.
Tuntuu vähän, että täällä vallitsevana käsityksenä on että oikeastaan mitään isompaa ei tarvitse tehdä, pitää vaan tehdä asioita paremmin. Uskoisin kuitenkin, että ihmiset joilla on lajiin suuri intohimo, tekee asioita jo nyt niin hyvin kuin pystyy. Ei ole mitään maagista "parempaa" joka jostakin tulee ja kaikki sujuu paremmin. Tai näin voi uskoa, mutta siinä on kyllä haihattelun makua.
Meidän lajin voi olettaa sen resursseilla, koolla, rakenteilla ja järjestelmillä pärjäävän kutakuinkin samalla tasolla tulevinakin vuosina, olettaen että pelaajamäärä pysyy kutakuinkin samalla tasolla ja valtion huippu-urheilulle ja muulle liikunnalle/urheilulle kanavoima potti ei merkittävästi muutu.
***
Tuon tämä ketjun avauksen ajatus oli koettaa miettiä, olisiko mahdollista tehdä jotain, joka mahdollistaisi paremman huippu-urheilumenestyksen, erityisesti lentopallossa. Vaikka menestyksen tekee yksilöt (pelaajat, valmentajat, taustaihmiset), ympäristöllä on valtava merkitys siihen mitä saavutetaan.
Avauksessa nostettiin esiin nimenomaan kulttuurillinen ympäristö; kuinka ympäristö kannustaa laittamaan all in ja luo siihen mahdollisuudet. Siinä sanottiin, että tällä hetkellä hyvät mahdollisuudet on rajatulla määrällä yksilöitä ja heilläkin kehitys on huippu-urheilun näkökulmasta kompromissien sävyttämää.
***
Paras vaihe pojilla tässä ympäristössä on pienelle joukolle ikäluokasta mahdollistettu Kuortaneen aika. Siellä on mahdollista panostaa aikalailla kaikki energia omaan kehittymiseen niin lajissa kuin ominaisuuksiltaan. Suurimmat haasteet on ominaisuuspuolella; vastaan tulee aiempina vuosina hankitut fyysiset ominaisuudet tai oikeastaan niiden puute mikä näkyy osin myös loukkaantumisina - joita kyllä sattuu tavoitteellisessa harjoittelussa muutenkin. Oikoteitä urheilijaksi ei kuitenkaan ole ja polku on kuitenkin käytävä jos sinne haluaa.
Avainkysymyksiä:
- miten saada enemmän urheilua/liikuntaa aikaisiin vuosiin?
- miten saada lisää pelaajia?
- miten jatkaa yhtä kokonaisvaltaisessa ympäristössä myös Kuortaneen vuosien jälkeen?
- miten saada kehittyvään ympäristöön myös late bloomerit?
***
Tyttöjen puolella osalle Kuortane tulee jo myöhässä, kehityksen kannalta kriittisen tärkeitä vuosia on tuossa kohden takana. Liigakentät kutsuu jo aikaisemmin edenneitä. Samoin monella on kohtuullisen hyvä ympäristö tarjolla omalla kotiseudullaan; löytyy 1-sarjaa ja liigan akatemiaa, Kuortaneelle lähtemisen edut nähdään pienemmäksi kuin sinne lähtemisen vaiva. Ja kun ikäluokkien parhaista siellä on vain noin kolmannes, se syö houkuttelevuutta entisestään.
Avainkysymyksiä:
- miten saada enemmän urheilua/liikuntaa aikaisiin vuosiin?
- miten saada isompi määrä jo nuoremmassa ikäluokassa (12-15 vuotta) laadukkaampaan ympäristöön?
- miten saada fyysisen harjoittelun laatu jo aikaisemmin (12-15 vuotta) riittävälle laatutasolle ja määriin?
- miten saada merkittävästi isompi määrä nuoria "kuortaneiässä" (15-17) vastaavanlaisiin olosuhteisiin eri puolilla maata?
- miten jatkaa kokonaisvaltaisessa ympäristössä myös 17+ -vuosina?
- miten saada kehittyvään ympäristöön myös late bloomerit? (mikä voi olla tytöissä 2-4 vuotta aiemmin kuin pojissa)
***
Elämä on valintoja, myös urheilijan elämä.
Samoin laji tekee valintoja. Vanha sanonta kertoo: "Jos mitään ei muuta, mikään ei muutu".
Sekin on ihan fine jos niin halutaan 😊
Tuntuu vähän, että täällä vallitsevana käsityksenä on että oikeastaan mitään isompaa ei tarvitse tehdä, pitää vaan tehdä asioita paremmin. Uskoisin kuitenkin, että ihmiset joilla on lajiin suuri intohimo, tekee asioita jo nyt niin hyvin kuin pystyy. Ei ole mitään maagista "parempaa" joka jostakin tulee ja kaikki sujuu paremmin. Tai näin voi uskoa, mutta siinä on kyllä haihattelun makua.
Meidän lajin voi olettaa sen resursseilla, koolla, rakenteilla ja järjestelmillä pärjäävän kutakuinkin samalla tasolla tulevinakin vuosina, olettaen että pelaajamäärä pysyy kutakuinkin samalla tasolla ja valtion huippu-urheilulle ja muulle liikunnalle/urheilulle kanavoima potti ei merkittävästi muutu.
***
Tuon tämä ketjun avauksen ajatus oli koettaa miettiä, olisiko mahdollista tehdä jotain, joka mahdollistaisi paremman huippu-urheilumenestyksen, erityisesti lentopallossa. Vaikka menestyksen tekee yksilöt (pelaajat, valmentajat, taustaihmiset), ympäristöllä on valtava merkitys siihen mitä saavutetaan.
Avauksessa nostettiin esiin nimenomaan kulttuurillinen ympäristö; kuinka ympäristö kannustaa laittamaan all in ja luo siihen mahdollisuudet. Siinä sanottiin, että tällä hetkellä hyvät mahdollisuudet on rajatulla määrällä yksilöitä ja heilläkin kehitys on huippu-urheilun näkökulmasta kompromissien sävyttämää.
***
Paras vaihe pojilla tässä ympäristössä on pienelle joukolle ikäluokasta mahdollistettu Kuortaneen aika. Siellä on mahdollista panostaa aikalailla kaikki energia omaan kehittymiseen niin lajissa kuin ominaisuuksiltaan. Suurimmat haasteet on ominaisuuspuolella; vastaan tulee aiempina vuosina hankitut fyysiset ominaisuudet tai oikeastaan niiden puute mikä näkyy osin myös loukkaantumisina - joita kyllä sattuu tavoitteellisessa harjoittelussa muutenkin. Oikoteitä urheilijaksi ei kuitenkaan ole ja polku on kuitenkin käytävä jos sinne haluaa.
Avainkysymyksiä:
- miten saada enemmän urheilua/liikuntaa aikaisiin vuosiin?
- miten saada lisää pelaajia?
- miten jatkaa yhtä kokonaisvaltaisessa ympäristössä myös Kuortaneen vuosien jälkeen?
- miten saada kehittyvään ympäristöön myös late bloomerit?
***
Tyttöjen puolella osalle Kuortane tulee jo myöhässä, kehityksen kannalta kriittisen tärkeitä vuosia on tuossa kohden takana. Liigakentät kutsuu jo aikaisemmin edenneitä. Samoin monella on kohtuullisen hyvä ympäristö tarjolla omalla kotiseudullaan; löytyy 1-sarjaa ja liigan akatemiaa, Kuortaneelle lähtemisen edut nähdään pienemmäksi kuin sinne lähtemisen vaiva. Ja kun ikäluokkien parhaista siellä on vain noin kolmannes, se syö houkuttelevuutta entisestään.
Avainkysymyksiä:
- miten saada enemmän urheilua/liikuntaa aikaisiin vuosiin?
- miten saada isompi määrä jo nuoremmassa ikäluokassa (12-15 vuotta) laadukkaampaan ympäristöön?
- miten saada fyysisen harjoittelun laatu jo aikaisemmin (12-15 vuotta) riittävälle laatutasolle ja määriin?
- miten saada merkittävästi isompi määrä nuoria "kuortaneiässä" (15-17) vastaavanlaisiin olosuhteisiin eri puolilla maata?
- miten jatkaa kokonaisvaltaisessa ympäristössä myös 17+ -vuosina?
- miten saada kehittyvään ympäristöön myös late bloomerit? (mikä voi olla tytöissä 2-4 vuotta aiemmin kuin pojissa)
***
Elämä on valintoja, myös urheilijan elämä.
Samoin laji tekee valintoja. Vanha sanonta kertoo: "Jos mitään ei muuta, mikään ei muutu".
Sekin on ihan fine jos niin halutaan 😊
Viimeksi muokattu: