- Viestejä
- 142
Tuohon edellisen viestin kysymykseen ei tule vastausta, joten vastaanpa itse, mistä kiikastaa.
Vuosien varrella myös seuratoiminnassa on samanlaisia piirteitä, kuin tässä liitto vst junnujen rahat keskustelussa. Joka vuosi joku kysyy, meneekö talkoorahat (arpajaiset, makkaramyynnit ym.) ja kausimaksut sille oman lapsen joukkueelle. Vastaan aina kysymyksellä: Onko se kamalaa, jos siitä osa menee jonkun toisen lapsen joukkueelle? Haittaako sinua, jos joku naapurin lapsi hyötyy sinun talkoopanoksestasi?
Yleensäkin rahat menee seuralle ja seura päättää, miten se jaetaan.
Olen tullut myös siihen tulokseen, että talkootyön väheneminen johtuu osin tästä ilmiöstä. Kyräillään mitä muut vanhemmat ja liitto/seura tekee, mietitään mihin rahat ja oma työpanos menee. Itse pyrin aina miettimään siten, että teen talkoita sille nuorelle, joka pukee innokkaana polvarit jalkaansa ja astelee saliin valmiina oppimaan uutta. Jos talkoita tekee henkisesti seuralle, liitolle, tai edes lajille, niin saa turhaan pohtia vääriä asioita.
Yhtään ihmistä en ole tavannut, joka olisi rikastunut lentopallon vuoksi. Eli kyllä ne rahat isolla prosentilla niille junnuille menee.
Oikein aiheellinen huomio. Teoreettisemmin ilmaistuna tämä taitaa liittyä yhteisöllisyyden yksilöllistymisen ilmiöön. Lapsen harrastaminen mielletään yhteisöllisyyteen kiinnittyvän identiteetin rakentumisen sijaan yksilökeskeisempänä kuluttamisen projektina. On mielekkäämpää kysyä, mitä saan vastineeksi lompakostani Liiton kassaan valuvalle rahavirralle, kuin kysyä, miten voisin toimia yhdistävänä tekijänä yhteisön kukoistamiseksi.
Tämä itse asiassa kytkeytyy joskus aiemmin täällä keskusteltuun teemaan, jossa koettiin, että lentopallolle on haitaksi harrastamisen edullisuus.