Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista keskustelua on näköjään sukeutunut. Jokainen tietysti tulee ns. uskollaan autuaaksi, mutta jotenkin olen havaitsevinani eräänlaisen kieltämisreaktion. Vaikka varmasti jokainen laji-ihminen - ainakin sisimmässään - myöntää lentopallon tapaisessa pelissä pituudella olevan ison merkityksen, sitä ei mielellään haluta myöntää. Luulenpa, että syy on hyvin isänmaallinen
: kun Suomessa lentopallon pariin ei hakeudu kansainvälisesti ajatellen riittävästi riittävän pitkiä pelaajia, koko pituuden merkitys halutaan kiistää.
Eikä siinä mitään. Jokainen tosiaan tulee uskollaan autuaaksi, mutta pitäisi kai sentään itsestäänselvyydet myöntää. Mitä korkeammalta pystyt lyömään palloa, sitä parempi. Mitä korkeammalta pystyt torjumaan, sitä parempi. Ei kai tästä luonnonlaista kukaan voi oikeasti olla eri mieltä?
Sen vuoksi toivoisi, että Samuli Kaislasalon (h) ja Peetu Mäkisen (yp) tyyppiset pelaajat kehittyisivät lentopallotaidoiltaan kansainväliselle tasolle. Pelkkä pari metriä ei tietysti riitä, mutta se tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Kuten aiemmin totesin, näkemykseni on, että esimerkiksi 183-senttinen yleispelaaja on kansainvälisiin kehiin auttamattoman lyhyt.
Toinen laji, jossa perinteisesti pituudella on ollut merkitystä on koripallo. Edelleenkin sillä on iso merkitys. Koripallossa kuitenkin pelin hienosti sanottuna "evoluutio" on mennyt viime vuosina siihen suuntaan, että pituuden merkitys on vähentynyt. Enää koriksessa ei juuri näe perse koriinpäin pakittavaa 213-senttistä sentteriä, joka muljahtaa kääntöhypäriin tai hook-heittoon. Nykykoriksessa juostaan enemmän ja kaikki tekevät kaikkea oleellisesti enemmän kuin vielä Shaquille O´Nealin aikoihin. Kymmenessä vuodessa muutos on ollut hirmuinen.
Lentopallo? Sama kehitys ei ole oikeastaan mahdollista. Sen vuoksi, että edelleen joukkueiden välissä on verkko, jonka yli pitää hyökätä ja toisella puolella koettaa hyökkäyksiä torjua. Eli palataan perusasiaan: mitä korkeammalta pystyt lyömään palloa, sen parempi ja mitä korkeammalta pystyt torjumaan, sitä parempi.
Koripallossa tätä kiistatta ikävää luonnonlakia voi yrittää kompensoida vaikkapa Susijengin tyyliin. Heitetään mahdollisimman paljon kolmen pisteen heittoja. Nyt Suomen korikseen on tulossa huippulupaavia isoja miehiä, joista suurin prospekti Lauri Markkanen (211 cm). Tähän saakka Susijengin pelin kivijalka on kuitenkin ollut kaukoheitoissa.
Lentopallossa Suomen korvike puuttuvalle koolle on ollut mahdollisimman vaikeat syötöt ja mahdollisimman hyvä vastaanotto ja sitä kautta nopeat hyökkäykset. Se on riittänyt kunnioitettavan pitkälle, mutta aika lailla maksimissa on jo käyty.
Voi olla, että syyllistyn analyysissäni inhorealismiin, mutta näin asian vain näen.