- Viestejä
- 277
No kyllähän nyt hyvänen aika ULKOISEN fysiikan arvostelu on nimenomaan kehon arvostelua. Arvostele tekemistä ja suoritusta, älä "habitusta" eli ulkonäköä. Sinä et, eikä tämä "yu mies" joka on katsonut ihan teeveestä yhden pelin, todellakaan tiedä missä fyysisessä kunnossa pelaajat ovat ja minkälaista fysiikkaharjoittelua ja kuinka paljon siellä on takana.
Isolla lihaksella sinällään ei lentopallossa tee yhtään mitään, nopeus ja räjähtävyys ratkaisee. Ja mitä siihen sixpackiin tulee niin varmaan tämä "yu mies" myös tietää sen että se vaatii suurelle osalle naisista melko alhaisen rasvaprosentin joka taas ei välttämättä ole lentopalloilijalle mitenkään erityisen tavoiteltava tila, koska voima = nopeus ja voimaa ei saa rakennettua samalla kun kiristää rasvat pieneksi.
Fysiikkaharjoitteluun taas toden totta tarvitsemme F-junioreista alkaen seuroille tukea, koulutusta ja ohjausta ja olisi todella tärkeää että viimeistään C iässä fysiikkavalmennuksessa vastaisi ammattilainen, siis fysioterapeutti, kunnon koulutuksen saanut pt, kouluttautunut valmentaja tms. enkä tarkoita mitään liiton järjestämää kirjekurssia tai 2 tunnin luentoa vaan ammattilaista.
Asia hieman sivuaa Naisten Em-keskustelua, mutta sivuaa teemaa kuitenkin.
Tämä olisi kyllä todella tärkeä osa lajiharjoittelua: 6-16 vuotiaat on mielestäni ne kriittisimmät ajat fysiikkaharjoittelulle ja sen opettelulle. Myöhäisemmässä vaiheessa alkaa tulla kiire tai lähes mahdoton tehtävä luoda samanlaisia monipuolisia pohjia kuin pelaajalla, joka on LIIKKUNUT monipuolisesti 6 vuotiaasta saakka niin kotona kuin eri harrastuksissa.
Jakaisin karkeasti ikäluokkien fysiikkateemat näin, mitä olisi kyllä hienoa kuulla laajemminkin että toteutuuko jo Suomessa:
• 6-9 vuotiaat: Perusvaiheen harjoittelua - motoriikkaopetusta, ketteryys-tasapainon rakentamista ja koordinaatiota. Toisin sanoen tämä auttaa nuorta urheilijaa hallitsemaan yleisiä liikemalleja, kuten hyppäämistä, alastuloja, sprinttejä ja suunnan muutoksia. Loukkaantumisten ennaltaehkäisyä, kun on taitoa liikkua monipuolisesti. Tutustutaan liikkeisiin ja sopeudutaan käyttämään niitä osana liikkumista.
• 9-12 vuotiaat: Kehitysvaiheen harjoittelua - motoriikkaharjoittelua, voimaa, liikkeen tehontuottamista, ketteryyttä ja liikemallien perustavanlaatuista oppimista. Tämä aikaikkuna on kaikkein tärkeimpiä kehitysvaiheita nuorelle urheilijalle. Valmentajan tehtävä on opettaa kuinka harjoitellaan. Liikkeet, kuten kyykky, punnerrukset, juoksuvedot ja muut liikemallit aletaan ottaa käyttöön harjoittelussa, kun taas edellisen ikäluokan liikkeet (sprintit, hypyt ja suunnan vaihdot) pyritään kehittämään.
• 12-16 vuotiaat: Edistyksellinen vaihe -
Voima, ketteryys, räjähtävyys ja urheilullisuuden edistäminen.
Valmentajan tehtävä on antaa nuorelle urheilijalle lisää uusia virikkeitä intensiivisemmän painoharjoittelun, edistyneemmän plyometrian, nopeusharjoittelun ja suunnanmuutos harjoittelun muodossa. Taitoa ja kykyä saada tuotettua tehoa liikkeelle lähtöön.
Pääpaino on kuitenkin voiman rakentamisessa tehon ja räjähtävyyden lisäämiseksi. Tämä yleensä toimii kuormitetuilla perusliikkeillä, kuten kyykyillä yms kun keho on valmis harjoittelulle eli pohjien rakentaminen juurikin alkaa sieltä 6 vuotiaasta saakka!
Kun nyt verrataan nykyisten maajoukkue-pelaajien (miehet/naiset) taustoja niin kuinka monella oikeasti löytyy laadukasta juniorivalmennusta tältä osin ja minkä verran Suomen lentopallo on hukannutkaan kv tason pelaajia puutteellisella juniorivalmennuksella?
Mielestäni Suomen juniori-urheilun täytyisi tehdä se rohkea siirto että uskaltaisivat palkata päätoimisen fysiikkavalmentajan seuraan, jonka vastuu-alueina on juurikin tämän kaiken ohjelmointi ja toteutus!
TAVOITTEENA TERVEITÄ NUORIA URHEILIJOITA, jotka ajallaan siirtyvät joko ammattilaisiksi tai vain muihin töihin, mutta vaikutus on myös yhteiskunnallinen kun luodaan terveitä työpäiviä yhteiskunnan pyörittämiseen.