Taas mietin aika pitkään otanko tähän asiaan mitään kantaa koska tuntuu siltä, että ihan fundamentaalisesti ainakin jotkut kirjoittajat edustavat sitä kolikon toista puolta.
Kirjoitan kuitenkin, ja jo tässä vaiheessa totean, että en tule kommentoimaan kirjoitustani jatkossa enkä käymään siitä debattia. Henkilöt jotka haluavat jatkaa asiasta keskustelua kanssani - uskon että yhteystietoni löytyvät aika helposti ja minuun saa aina olla yhteydessä ja kysyä asioita. Julkinen läpikäynti on sitten hieman eri juttu.
Aluksi haluan todeta että ymmärrykseni mukaan kaikissa urheilulajeissa, niiden säännöissä ja kirjoitetuissa ja kirjoittamattomissa koodistoissa on vastapuoleen kohdistuva epäurheilijamainen käyttäytyminen (ja vi....lu) kielletty ja ymmärtääkseni sitä/niitä myös sanktioidaan. Onnistuneen hyökkäykseen ja torjuntaa verrattavissa oleva jääkiekossa maalin jälkeinen maalivahdille tai vastapuolelle kohdistuva eleily on tiukasti rajattu ja johtaa joko pieneen tai suureen käytösrangaistukseen. Tästä hyvänä esimerkkinä muutama vuosi sitten tapahtunut erään tamperelaisen maalintekijän luistelu vastustajan vaihtopenkin ohi nosti NHL:ssä isonkin kohun ja tuomittiin hyvin laajasti jota kyseinen pelaaja joutui selittelemään ja pyytämään anteeksi. Eli asia ei koske vain lentopalloa tai suomalaista lentopalloa.
Toiseksi, kun täällä on haikailtu persoonien ja värikkyyden perään... Uskallan väittää että meidän kantasuomalaiseen perimään ei oikein ole sisäänrakennettuna tyypillisesti voimakas tunteiden näyttäminen. Sitä ei myöskään minkään lajin lajisäännöt luo tai tuhoa vaan se on tai ei ole ja tulee jo äidinmaidosta. Kun taas verrataan liigassakin pelaavia ulkomaalaisia niin jos tausta on "enempi etelämaalainen" niin tunteita näytetään ja onnistumisista iloitaan niin, että kaikki salissa olevat sen varmasti kuulevat, näkevät ja ymmärtävät - eikä tuulettamista ja "yleisön ottamista" ole missään kielletty - päinvastoin. Lajisääntöjen johdantokohdassa lukee:
"antamalla parhaiden pelaajien tehdä sitä mitä he parhaiten osaavat: "viihdyttää yleisöä"
Tuo kuitenkaan ei ole mikään vapaakortti täydellisen vapaaseen käyttäytymiseen vaan sääntöjen mukaisesti tuomariston tulee puuttua epäurheilijamaiseen käyttäytymiseen riippuen sen vakavuudesta - eri sanktiotasoilla. Ja ennenkaikkea pyrkiä toimimaan järkevästi ja ennakoivasti pienemmillä sanktioilla jotta vältettäisiin niitä vakavampia sanktioita mitkä helposti johtavat lisäseuraamuksiin.
Säännöissä on kohta: "Osanottajien on käyttäydyttävä kunnioittavasti, kohteliaasti ja REILUN PELIN hengessä, ei ainoastaan tuomareita, vaan myös muita toimitsijoita, vastustajia, pelitovereita ja yleisöä kohtaan". Vastaavanlainen maininta löytynee jokaisesta pallopelin säännöistä - uskallan asiasta lyödä vetoa.
Sen lisäksi: "Vähäiset käyttäytymisrikkeet eivät johda seuraamuksiin. Päätuomarin tehtäviin kuuluu pyrkiä estämään joukkueita lähestymästä rangaistusseuraamuksiin johtavaa käyttäytymisen tasoa."
Karrikoin hieman ja kärjistän tilannetta:
Tuomari ei puutu ottelun aikana huomauttamalla, varoittamalla, antamalla punaisen kortin yms. vastustajaan kohdistuvaan epäurheilijamaiseen käytökseen. Pelaamme finaalien ensimmäistä peliä ja joukkueen tähtihakkurilta palaa käämi ja hän käyttäytyy väkivaltaisesti vastapuolen "koko ajan perseillen käyttäytyvää" pelaajaa kohtaan. Tuomarilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin poistaa pelaaja ottelusta ja pelaajalle tullenee asiasta usean pelin pelikielto jolloin huonossa tilanteessa finaalit olivat sitten siinä.
Kyseessä karrikoitu esimerkki mutta tällä haluan vain kuvata lajisääntöjen filosofiaa ja miksi näin toimitaan.
Tämä EI ole vain suomalaisen lentopallon juttu vaan aivan identtinen ohje CEV ja FIVB otteluissa. Viimeksi naisten MM-kisojen joko välierässä tai loppuottelussa puututtiin onnistuneen torjunnan jälkeiseen psyykkaamiseen ja siitä varoitettiin jonka jälkeen seuraavat olisivat johtaneet sanktioihin. Näkemykseni mukaan tähän puuttuminen ei millään lailla latistanut ko. ottelun tunnelmaa. Vedän tähän vielä vähän suomalaiset katsojatkin mukaan. Meiltä puuttuu huuto, eläytyminen, ääni yms. katsomosta. Tapahtuu siellä kentällä melkein mitä tahansa niin suomalainen katsoja taputtaa niitä kahta kättä yhteen, ja sillälailla vielä vähän varovasti ettei kukaan vaan huomaa ja ainakaan pe...tä en penkistä nosta paitsi ehkä jos joku erikseen niin pyytää. KV-kentillä tyypillisesti huuto, älämölö, kannustus, rummut alkaa puoli tuntia ennen peliä ja jatkuu vielä pelin jälkeenkin. Ehkä siihenkin vaikuttaa geeniperimä ja tapa/uskallus ilmaista itseään? Älkää nyt suuttuko että "kyllä ainakin meidän katsojat" - hieman karrikoin ja yleistän.
Viimeiseksi. Väitän omaavani jonkinlaisen kokemustaustan kv-peleistä ehkä noin 100-200 kv-peliä tuomitsemana. Uskallan väittää että tämä asia ei ole minkäänlainen ongelma/haaste muualla ja joukkueet itse pitävät tästä asiasta erittäin tarkasti kiinni ja haluavat huolehtia ettei mitään vaan pääse syntymään.
Piti olla viimeinen mutta vielä lopuksi. Toivotan ainakin omasta puolestani lämpimästi tervetulleeksi kaikki tunteita näyttävät, voimakkaasti ja näkyvästi (varsinkin omalle joukkueelle ja maksavalle yleisölle) tuulettavat pelaajat jotka elävät ja hengittävät pelin ilon ja surun hetkiä. Tunne kuuluu urheiluun! Sen sijaan eäurheilijamainen käyttäytyminen tuomaristoa tai vastustajaa kohtaan ei kuulu - ei lentopalloon kuten ei kaikkeen urheiluun muutenkaan.
Osaltani end of story. Toivottavasti saitte näkökulmaa tähän kokonaisuuteen.