Tästä ollut runsaasti keskustelua myös facebookin syöttöruutu-ryhmässä.
Allekirjoittanut tekee päivittäin työtä urheilijoiden palautumisen parissa. Tästä näkökulmasta sanoisinko mielenkiintoisia kommentteja seurajohdolta.
"Tiikerien toiminnanjohtaja muistuttaa, että viime kaudella pelejä oli 32 ja valitusta ei juurikaan kuulunut. "
-Allekirjoittanut muistaa kylläkin pitkin sarjaa pelien jälkeisistä haastatteluista toistuvia mainintoja pelaajilta ja valmentajilta liian suuresta pelikuormasta, loukkaantumisongelmista ja harjoitusajan vähäisyydestä.
"Jokisen mukaan ongelmat tulevat huonosta rytmityksestä, europelien liian vähäisestä huomioimisesta sekä myös valmennuksen osaamisen ja peluutusrohkeuden puutteesta.
– Jos valmentajat eivät ymmärrä tai osaa rytmittää harjoituksia ja vaikuttaa sarjaohjelmaan niin, että se olisi rytmitetty harjoitusten kannalta optimaalisesti, niin onkohan ammattitaitoa ja kokemuspohjaa tarpeeksi? Jokinen kysyy."
Kovin on hankala vetää kovia kehittäviä fysiikkaharjoituksia tai pallollisia harjoituksia jos pelejä on 1.5-2 viikossa. Vaikka laittaisit kaksi vieraspeliä viikonlopulle niin käytännön tasolla matkustamisineen (jota ei käytännössä lasketa palautumiseen vaan ennemmin kuormitukseen) aikaa menee viikosta joko 2.5 päivää ja yhden yön unirytmin sekoittaminen treeniviikon alla tai 3 päivää. Tähän lisätään se fakta että mestaruusliiga ei ole täysammattilaissarja, osa pelaajista opiskelee, osa työskentelee. Osa asuu toisella paikkakunnalla. Luksusta peluutusrohkeuteen ei löydy käytännössä kuin ns. isolta nelikolta (Valepa, Savo, Hurrikaani ja Akaa). Muut pyristelevät sellaisilla kokoonpanoilla, että liigamitat täyttävä kuusikkokin aiheuttaa ajoittain haasteita ja karsintaraja häämöttää melko lähellä.
"Valmentajien kanssa kokemani suurin ristiriita on siinä, että puhutaan hirveästi palautumisesta ja vammariskin lisääntymisestä. Riski kasvaa aina, jos liikutaan enemmän. Jos pelataan enemmän, niin se on matemaattinen totuus, että tapahtuu loukkaantumisia. Jos harjoittelu lisääntyy ja ottelumäärä pienenee, niin vammoja tapahtuu enemmän treeneissä kuin peleissä. Jos kyseessä on rasituksesta johtuva vamma, niin kuinka huolto ja palautuminen on järjestyksessä ja silloin tullaan taas valmentajan ammattitaitoon"
Pelisuoritus ei ole sama kuin harjoitussuoritus kuormittavuuden osalta. Jussi voi toki kokeilla juosta pelkkiä 5km juoksukisoja kisavauhdilla tasapainoisen monipuolista ja runsaasti peruskuntoa sisältävien harjoitusten tilalta. Toistuvista hypyistä tai suunnanmuutoksista tai lyöntisuoritteista tuleva rasitus kudoksissa ei häviä hieromalla, nukkumalla tai olemalla pelaamatta pelikonsolia. Mm. hyppymääriä on helpompi hallinnoida harjoituksissa kuin pelissä. Loukkaantunutta pelaajaa on helpompi pitää sivussa harjoituksista kuin peleistä, jos joukkueesta ei löydy liigatason täyttävää paikkaajaa.
"Jokinen lähestyy kehittymistä pohtimalla, tulisiko valmentajien ideaalitilanteessa pelaajista selvästi parempia, jos viikossa pelattaisiin vain yksi ottelu. Jokisen mukaan itsensä huippu-urheilijoiksi luokittelevat pelaajat harjoittelevat joka tapauksessa sellaisella tasolla, mikä vie eteenpäin, oli pelimäärä mikä tahansa.
– Palautuminen tapahtuu, jos on vähänkään järkevä pelaaja ja pysyy erossa pelikonsolista senkin lepoajan, mikä harjoitusten osalta suodaan."
Kyllä, huippu-urheilijoiksi itsensä luokittelevat lahjakkaat pelaajat harjoittelevat suuresta pelimäärästä ja matkustamisesta huolimatta niin paljon että kehitystä tulee, kunnes vietetään juuri liian suuren kuormituksen vuoksi kokonaisia kausia pelaamatta toistuvien vammojen ja ylikuormituksen vuoksi. Jos pelikonsolia ei pelata sellaisina ajankohtina että unirytmi häiriintyy, voi siitä olla jopa hyötyä nuoren peliruuhkassa ja koulustressissä pyörivän elämän tasapainottamisessa.
Eipähän tässä, taloudelliset realiteetit lienevät ne että tällä ns. mennään. Edes nykyisillä pelimäärillä ja tätä kautta lipputuloilla ei seuroilla ole varaa tai mahdollisuutta riittävän laajoihin kokoonpanoihin eikä täysammattilaisuuteen. Haastava on tilanne, Suomessa harvan pelaajan kehityskäyrä on ylöspäin. Joko notkutaan puolapuilla tai pelataan ja harjoitellaan sellaisella kuormalla että puolivuosittain vietetään vapaata vaivoja parannellen. Ulkomaanliigoihin päästessä suoritustaso paljastuukin sellaiseksi että sielläkin vietetään pääosa ajasta puolapuilla notkuen.