välierämatseja kun on tässä katsonut, niin selvä ero suomen ja huippumaan välillä pelin johtamisessa on se, että huippumaat reagoivat aikalisillä pelitilanteisiin nopeasti. silloin kun oma peli ei kulje muutamassa pallossa ja silloin kun vastustaja ottaa muutaman pisteen peräkkäin, huippuvalmentaja pyrkii katkaisemaan aikalisillä vastustajan etenemisen liian kauaksi tai tulemisen liian lähelle.
eli esim. puola ja usa eivät ole vielä sisäistäneet kaikkitietävän ja meidän kaikkien syvästi rakastaman sammelvuo viimeisen taktista älykkyyttä, jossa aikalisät otetaan vaikka tappiotilanteissa 12-18 ja 20-24. no ehkä puolassa, brasiliassa, usassa ja kaikkialla menestyvässä lentopallomaailmassa opetellaan tämä sammelvuon supertaktiikka lähivuosina. se muuttaa melko paljon peliä.
jos valmentamisesta yhtään mitään ymmärrät, aikalisät ja vaihdot ovat pelin johtamisessa ydinasioita. voit toki pohdiskella valmentajan sukkien väriä, jos saat siitä tyydytystä.
olen sisäpiirissä. luulen, että sinä et.
juttelinpa kesällä lelun kanssa, vieläpä kaksi kertaa. jo toukokuun puolella, melko pian polvenpuhdistuksen jälkeen hänen puheistaan pystyi ymmärtämään, ettei maajoukkue nappaa. perhettään hän ei tähän syyksi sanonut.
Lentopallossa joukkueiden välisten otteluiden tulosten vaikuttavat tekijät jonkinlaisessa järjestyksessä:
1. Pelaajien yleinen taso ja kyvykkyys - yksinkertaisesti kuinka hyviä pelaajat ovat
.
.
.
.
2. Joukkuepelaaminen ja yhteen hitsautuminen - kuinka hyvin kyseiset yksilöt pystyvät pelaamaan joukkueena
3. Valmennuksen yleinen taso ja kyvykkyys - sisältäen joukkueelle valitut pelitaktiikat ja -strategiat
4. Pelaajien vire, kunto, loukkaantumiset - kuinka lähellä yksilöt ovat omaa 100% suoritustasoaan, on sitten kyse päivän iskusta, isoista tai pienemmistä vammoista
5. Henkimaailman jutut - itseluottamus, joukkuehenki, peli-ilo, momentum jne.
6. Vastustajan sopivuus tai sopimattomuus - pystytäänkö omilla vahvuuksilla hyödyntämään ja iskemään vastaan juuri kyseisen vastustajan heikkouksiin, vai pystyykö vastustaja nollaamaan nuo edut
7. Sattuma - pienillä marginaaleilla, tiukoissa peleissä pari ratkaisevaa palloa (viivalla vai 2cm ulkona) voi nousta yllättävän tärkeään asemaan
8. Ottelun aikainen valmennus - vaihdot, taktiset muutokset ja aikalisät
9. Sukkien väri
Suomi ei olisi MM-finaalissa ollut, vaikka #8 olisi ollut maajoukkueellamme täydellistä ja maailman parasta. Suomi ei olisi ollut yhtään pidemmällä kuin mihin asti nyt päästiin. Oltaisiinko joissain otteluissa saatu lisää pinnoja, ehkä joku eräkin, hyvin mahdollista.
Vaikutus kokonaisuuteen on kuitenkin tuollaisilla yksityiskohdilla aivan mitättömän pieni. Ei se ole sattumaa, että siellä pelaavat mitaleista joka vuosi kaikissa arvokisoissa ne joukkueet, joilla on maailman parhaat pelaajat. Jos Suomella olisi 10+ kundia, jotka pelaisivat kovimmissa sarjoissa isoissa rooleissa, voisivat odotuksetkin maajoukkueen osalta olla toisenlaiset. Mutta kun ei ole.
Lentopallo on vielä lajina sellainen, että varianssin ja sattuman merkitys on vähäisempi kuin monessa muussa joukkuelajissa. Fudiksessa Islanti voi yllättää hyvin suurempiaan, kun 90 minuutin ottelussa vastustaja ei välttämättä saa kuin viisi maalintekopaikkaa. Joskus niistä tulee viisi maalia, useimmiten 1-2, mutta satunnaisesti myös 0.
Sen sijaan lentopallossa pelataan kolminumeroinen määrä hyökkäyksiä joka pelissä, eikä altavastaaja yksinkertaisesti ole yhtä todennäköisesti kykenevä yllätyksiin. Parempi joukkue ja paremmat pelaajat lopulta jyräävät.
Minä en todellakaan ole sisäpiirissä, enkä sinne haluakaan. Sisäpiirissä oleminen ei sen sijaan vaikuta näköjään lajin ymmärtämiseen, jos et hahmota tuota pelien voittajiin vaikuttavan tekijöiden listan järjestystä ja merkitystä.
Ja jos ja kun kerran keskustelusi Lelun kanssa ei ollut luottamuksellinen ja olet sen sisällöstä jo kertonut tänne tuhansien ihmisten luettavaksi, kerro nyt ihmeessä sitten myös tarkasti mitä hän Sammelvuosta sanoi.
***
Kokonaisuudenkin yhtälö on aika yksinkertainen. Mitä enemmän fyysisesti lahjakkaita harrastajia, sitä enemmän heistä tulee läpi lahjakkaita maajoukkuepotentiaalin pelaajia. Mitä enemmän osaavaa valmennusta, sitä suurempi prosentti pelaajista kehittyy sille tasolle. Mitä paremmassa kunnossa puitteet tälle seuroissa, sitä paremmin homma toimii.
Kaikilla osa-alueilla on paljon parannettavaa, jotta jatkossakin oltaisiin arvokisoissa voittamassa pelejä. Yksinkertaista tai helppoa se ei ole, kun laji ei kaikesta viime vuosien hyvistäkin asioista huolimatta ole varsinaisesti missään meganosteessa.