Tässä pituus keskustelussa jäädään helposti vähän jankkauksen puolelle. Pituus ei tietenkään saa olla ainoa tai tärkein tekijä pelaajia valitessa. Mutta tulevaisuuteen panostaminen ja oikeisiin, kehityskelpoisiin pitkiin miehiin satsaaminen ei ole virhe.
On helppoa sanoa, että maailmalla pelaa tukku 'lyhyitä' todella menestyneitä pelaajia. Tämä on totta. Mutta näillä muita lyhemmillä, menestyneillä pelaajilla on pelissään myös osa-alueita (tärkeimmät niistä kova pomppu, hyvä lyöntitekniikka ja hyvä pelisilmä) jotka ovat heillä valtavan vahvoja, ja tämän avulla he pystyvät paikkaamaan ehkä hieman puuttuvaa varren mittaa. Pitkät ja vahvat roikaleet saa puolestaan helpommin hieman anteeksi puutteita pelissään silkan ulottuvuuden ja lyöntivoiman turvin. Suomessa nämä lyhyet pelaajat eivät monestikaan ole omistaneet näitä paikkaavia ominaisuuksia, ja toisaalta taas pitkiä ja edes lähelle valmiita on perkeleen vähän. Pattitilanne.
Suomessa ei todellakaan ole varaa tehdä kumpaakaan. Ei hukata lahjakkaita, taitavia pelaajia joidenkin senttimetrien puutteen takia TAI hukata pitkiä, vielä kehitysvaiheessa olevia pelaajia joilla on kuitenkin potentiaalia nousta kansainväliseksi pelaajaksi, vaikka se potentiaali ei aina realisoituisikaan. Ongelma on siinä, että tunnistetaanko nämä aina oikein.
Nyt täällä on puhuttu esimerkkeinä lyhyestä, taitavasta pelaajasta Ropposen nimissä ja pitkästä, vielä heikkotasoisesta pelaajasta Nikulan nimissä. Omaan makuun ei ihan parhaat esimerkit tähän keskusteluun. Ropposella ongelma ei varsinaisesti ole pituus, mutta kun hänen pomppunsakaan ei ole erityisen kova jää ulottuvuus kansainväliselle kentille auttamatta liian vähäiseksi. Mielestäni se kortti on maajoukkueessa nähty ja katsottu jo tarpeeksi pitkälle. Ropponen on hyvä liigahakkuri, mutta lyöntivoima ei yksinkertaisesti ole millään tasolla riittävä maajoukkueessa pitkässä juoksussa. Mies tuskin enää mitään valtavia muutoksia kehityksessään ottaa tällä osa-alueella. Ei omasta mielestäni kuulukaan enää maajoukkueryhmään. Kaikki paukut tällä hetkellä Kaislasaloon ja Jokiseen. Sitä tuleeko heistä oikeita lyöntimörssäreitä, on vielä puhdas kysymysmerkki, mutta he ovat kuitenkin Suomen paraa mahdollisuus. Jokisenkin lyöntitekniikka itseäni hieman ehkä hiertää, mutta ei se aina ole onneksi ratkaiseva tekijä. Onhan esimerkiksi brassien maajoukkueessakin ollut muunmuuassa vääränpuoleisella jalalla ponnistava hakkuri.
Nikula puolestaan on kyllä pitkä ja ehkä on hyvä että hän on maajoukkueessa mukana tutustumassa. Eihän sitä koskaan tiedä jos poika ottaisikin tulevaisuudessa isojakin harppauksia. Mutta en rahojani vielä sen puolesta löisi. Kyllä hänellä on ihan valtavia kehitysaskelia edessä maajoukkuepelaajaksi. Eikä hänen hervottoman kulmikas ja tehoja syövä lyöntitekniikka ainakaan auta asiassa. Mutta tämä kortti kannattaa toki katsoa jatkoa ajatellen silti hieman pidemmälle, sillä ei hän siellä ringissä kenenkään selvästi paremmankaan paikkaa ole viemässä. Ja käynti maajoukkueen mukana jo nyt tuskin ainakaan haittaa kehitystä.
Pituus itsessään ei saa olla päättävä tekijä kummassakaan suhteessa. Jonkun tietyn pelaajan isossa maajoukkueryhmässä olemisesta tai maajoukkueeseen tutustumisesta ei kenenkään kannata repiä pelihousujaan. Se on niin iso ryhmä, pienestä määrästä suomalaisia nuoria pelaajia, että varmasti sekaan mahtuu myös vähemmän valmiita tapauksia. Vahinkoa tässä ei juuri pääse tapahtumaan, koska ei hän kenenkään paljon potentiaalisemman tai paremman pelaajan paikkaa siellä ole viemässä. Tarjokkaita ei ihan kiusaksi asti ole.
Kokonaisuutena Suomen tilanne on tällä hetkellä on jopa todella valju. Mutta tässä ollaan saatu nauttia vuosikymmen todella hyvästä maajoukkueesta. Ajoittaiset heikommat aikakaudet ovat myös melkeinpä väistämättömiä tästä pelaajamassasta. Toivottavasti kuitenkin löytyisi uusi kultainen sukupolvi, jopa lähitulevaisuudessa. Seuraavat pari vuotta tulevat kuitenkin olemaan todennäköisesti melko laihoja. Toivottavasti maajoukkueen peleissä jaksaa silti käydä porukkaa katsomassa ja kannustamassa.
On Suomella onneksi tälläkin hetkellä edes kaksi aivan maailmanluokan lentopalloilijaa. Tai no, oikeastaan vain yksi palloililja, sillä toinen on kentän laidalla. Sammelvuo ja Kerminen ovat molemmat tällä hetkellä todellisessa myötätuulessa, ja ansaitusti. Mahtava homma!