Mikään ei ole turhempaa, kuin jälkiviisaus. Totuus pelistä on, että Valko-Venäjältä löytyi vaihtopenkiltä erinomaisia pelimiehiä, jotka osaltaan ratkaisivat pelin. Suomen vaihtopelaajista puolestaan ei juurikaan apuja ollut.
Kaurto oli kaksi ja puolierää keskeltä aivan pitelemätön. Sitten muuttui kaikki. V-V muutti pelitaktiikkaa ja Kaurto liimattiin täydellisesti kiinni. Banks piti turhan kauan Kaurtoa kentällä. Sulaminen oli täydellinen.
Puhtaita papereita ei voi Suomen osalta antaa kuin Siirilälle ja Siltalalle, joka muun joukkueen haparoidessa paransi loppua kohden koko ajan ja oli loppupuolella ainut pelaaja Siirilän ohella joka kykeni tappamaan palloja.
Upi sulasi lopussa lähes täydellisesti. Verkkosyöttöjä ja viidennessä erässä 12-12 tilanteessa säälittävä peippausyritys suoraan torjujien käsiin.
Valko-Venäjä oli kolmannen erän puolivälissä jo täysin sillassa. Mitä tapahtui siinävaiheessa Suomen pelille? Sitä on Banks ja joukkue varmaan käynyt läpi moneen kertaan. Kun V-V pääsi niskan päälle pelissä, ei voittajasta ollut sen jälkeen epäselvyyttä. Suomen pelillinen selkäranka napsahti nurin kuin korttitalo.
Jos itse ei käytä tarjottua mahdollisuutta voittoon, sen käyttää toinen. Niin yksinkertaista se on.
