Junnutoiminta

[De4ete]

Joukkueiden harjoitusmäärät vaihtelevat tosi paljon jo C-junnuikäisissä, jotkut vetävät ruuvi kireällä päivittäin ja toinen ääripää taas kerran pari viikossa. Toisen polven huiput ovat luonnollista jatkumoa kovan harjoittelun kulttuurille, missä halleilla on vietetty paljon perheen yhteistä aikaa jo vaippaikäisenä.
Hyvä näin että molemmille ääripäille ja siihen välillekin on tasoa vastaavaa kilpailutoimintaa. Kiitos poolisysteemien keksijälle💪

Aika paljon lopettamisia tulee siinä kohtaa kun teini-ikä muuttuu seesteisemmäksi nuoruusaikuisuudeksi ja aletaan tekemään niitä tärkeitä valintoja.
Vaikea paikka nuorelle, koska lajista varmasti tykkäävät.
Kova lajiin panostus kaudesta toiseen alkaa ehkä mietityttämään että onko kaiken panostaminen sen arvoista.
Loukkaantumiset hankaloittavat lisäksi tilannetta, mikä kovaa ja väsyneenä treenatessa on ainakin huomioitava yhtenä mahdollisena skenaariona.
Opetellaan myös katsomaan pitemmälle kuin kuluvan kauden loppuun.
Aika monelle nuorten majupelaajallekin laji alkaa olla naisten puolella siinä kahdenkympin kohdalla nähty jos rahkeet eivät riitä ulkomaille ansaitsemaan.

 

[Sakke]

Tulipas tuossa mieleen yksi juttu, kun Virtain Kurjenkylästä syntyisin oleva maikkarin uutisankkuri Keijo Leppänen juonsi viimeisen uutislähetyksensä. Eli todellinen entisaikojen junnutoiminta. Keijon edesmennyt isä oli kirvesmies. Työnsä ohessa rakenteli Kurjenkylään lentiskenttiä, sillä tarve oli kentille aikamoinen, jopa 70 nuorta ja vähän vanhempaa harrastajaa kokoontui kesäiltaisin pelaamaan, siis -50 luvulla. Ymmärtääkseni kenttiä oli enimmillään kuusi kappaletta. Ykköskentällä pelasivat edistyneimmät ja kutosella alottelevat. Kenttäaluetta kutsuttiin Pisletiksi, Norjan kansallistadionin mukaan, sillä alueella oli myös erilaisia yleisurheilujuttuja. Kuularinki, juoksusuora, pituus-, keihäs-ja korkeuspaikat. Nykyisin paikasta on muistona, noin 40 metriä halkaisijaltaan oleva pyöreähkö aukio metsässä.
Että semmoinen muistelu.