Kiitokset tulleista ideoista kaikille niitä tarjonneille. Liitossa ainakin omalta kohdaltani haluan edistää tätä seuroihin kohdistuvaa tukemista. Se on kuitenkin vain pientä boosteria mutta se voi joskus elävöittää (esim. muistan Paloniemen Arskan vierailut kotiseurassamme Kuhmon Kivassa muinoin) ja jopa herättää seuran henkiin. Päätyö lepää kuitenkin vapaaehtoisella pohjalla joskin kasvupohjaa on monellakin paikkakunnalla kunhan saadaan kasvualusta (=seura/joukkue) eloon ja toimivaksi.
Haluaisin, että osaisimme nähdä enemmän tulevaisuuteen ja pyrkiä haastamaan itsemme miettimään mitä minä voisin tehdä asioiden parantamiseksi. Kun seuraa tätä viestiketjua niin moni kommenteista nojaa menneisyyteen ja tehtyihin virheisiin, joita vielä silloin ei ole ollut mahdollista nähdä. Jälkiviisauskin on tärkeä osa mutta tämä hetki on nyt ja tulevaisuuttakaan ei ole. Mielestäni nyt voimme parhaiten vaikuttaa siihen miten suhtaudun asioihin. Hyvät asiat unohtuvat ja niitäkin varmasti on. En halua estää ketään avautumasta. Lisäksi toivoisin, että näkisimme valmennuskeskustoiminnan ylikin. Se ei mielestäni voi olla kaiken pahan ja junnutoiminnan alasajon alku ja juuri ja pääsyyllinen. Jos sattuisimmekin lopettamaan valmennuskeskustoiminnan niin mitä silloin tapahtuisi? Junioriurheiluun liittyy monia tekijöitä, jotka vähentävät halua harrastaa kilpailupainotteisesti tai kiinnostus lajiin häviää. Lueskelin viimeisintä Liikunta ja Tiede lehteä (5/2013) ja siinä oli parikin artikkelia tähän ketjulle sopivaksi. Koettakaa kirjastosta etsiä. Siis artikkelissa Junnuputkesta omaehtoiseen liikkumiseen - vaihtoehtolajit liikunnan muuttuvassa kentässä (sivut 9-13, kirj. Liikanen - Harinen - Kuninkaanniemi - Rannikko - Ronkainen) tuodaan mielestäni hyvin esille se, ettei nykysukupolvet välttämättä halua panostaa liikaa vakavaan, kilpailuakorostavaan, aikaorientoituneeseen, yleensä valmentajavetoiseen, vähän vaikuttamisen mahdollisuuden omaavaan seuratoimintaan. Kyse on myös, että yleensäkin kiinnostus organisoitua liikuntaa tai/ja yleensäkin urheilua kohtaan on viimeisimpien tutkimusten mukaan vähentynyt etenkin yläkouluvaiheessa. Tämä siis tutkimusta. Haluan siis kysyä, olemmeko me lajina (ei vain liitto) valmiita muuttamaan omaan toimintaamme ja tarjoamaan nuorille heitä innostavaa sekä motivoivaa urheilua ja liikuntaa, kuten lentopalloa. Siis välttämättä muutos pitääkin tapahtua meissä itsessämme (siis aikuiset).
Haluan myös tuoda esille omistamisen käsitteen eli tarkoitan, että meillä itse kullakin on halua omistaa ja hallita pelaajiamme. Emmekö voisi antaa heille mahdollisuuden valita ja edetä urallaan mahdollisimman pitkälle. Mielestäni ei ole reilua kaivaa kuoppaa jalkojen alta puheilla vaan rohkeasti antaa yksilön valita yhdessä perheensä kanssa mahdollisuus kokeilla urheilijan uraa lentopallon parissa. Jotkut ovat päätöksensä tehneet eli panostavat kohtuullisen paljon tulevaisuuteen. Valintavaiheessa muutamalle nuorelle tulee mahdollisuus siirtyä/hakea esimerkiksi valmennuskeskukseen. Uskon, että meidänkokoinen kansakunta ja lentopallon harrastajakenttä tarvitsee myös keskitetyn toiminnan mutta sen rinnalle on viimeisen parin vuoden aikana rakennettua laajentuvaa ja kehittyvää akatemiaverkostoa tukemaan alueellisesti ja paikallisesti lentopallotoimintaa sekä valmennusta. Lisäksi tämän ohella taustalla pyörii jo aluepäälliköt. Tätä verkostoa voidaan jo nyt hyödyntää tuohon ruohonjuuritason toimintaan ja varmasti parannettavaa riittää. ANTAKAA tähän kehitysideoita, joista muutama onkin jo tullut.
Valmennuskeskustoimintaan tulee ikäluokasta noin 7-10 urheilijaa per sukupuoli eli noin 15-20 per vuosi (ei noin paljoa todellisuudessa). Nämä ovat siis pääosaltaan peruskoulun käyneitä B-junioreita. Jos arvioidaan lukumäärien suhteellisuutta 10 hlöä/sukupuoli/vuosi sisäänotolla hakijoista, tämä tarkoittaa pojissa b-lisenssipelaajista noin 4% ja tytöissä 1,4% ikäluokasta ja kahden vuoden haitarilla tämä tarkoitta hieman suurempaa suhteellista osuutta. Siis suhteellisesti määrät ovat pieniä ja paikkoja sekä mahdollisuuksia tulla keskukseen on vähän. Moni keskuksen opiskelijoista pelaa omissa junnuseuroissaan niin B- kuin A-ikäisssäkin. Haasteita on ollut joidenkin kohdalla ja yksilön etua kannattaa pohtia mielestäni tässä. Tämä lienee se haasteellinen kohta seuroillekin. Mutta jos vielä verrataan monestako seurasta esim. nyt keskuksessa olevat niin voidaan arvioida niitä olevan vaihtelevasti 15-25 seuraa. Liitolla on noin 700 jäsenseuraa, joissa pelaa noin 1000 junnujoukkuetta (lukuja ei ole tarkistettu vaan lähde: http://www.lentopalloliitto.fi/liitto/perustietoa_lajista/). Siis kaikesta huolimatta pelaajia ja seuroja jää valmennuskeskuksenkin ulkopuolelle noin lukujen valossa. Kuitenkin palstalla käyty keskustelu ei anna tätä ymmärtää. En voi millään nähdä valmennuskeskusta edelleenkään kaiken pahan alkuna.
Valmennuskeskuksen pelaajat päätyvät varsin hyvin pelaajamarkkinoille. Esimerkiksi tällä kaudella miesten liigassa pelaa 11 joukkuetta, joissa pelaa 125 pelaajaa, joista ulkomaalaisia 21 ja kotimaisia 104 pelaajaa (lokakuun alun luvut). Näistä kotimaisista pelaajista 49 on Kuortaneen tai Varalan kasvatteja eli noin 47% ja omien laskujen mukaan 76 eli 73% osallistunut nuorten maajoukkueen toimintaan (lähinnä 80-90 syntyneen pelaajat). Muutama yksilö saattaa mennä väärin muttei kokonaisuuteen vaikuta.
Esimerkiksi Kuortaneen valmennuskeskuspoikien osalta miesten maajoukkueen isosta 28 pelaajan listasta 60% on Kuortaneen kävijöitä ja tukku Varalastakin. Ulkoa voidaan sanoa 7-8 pelaajan tulleeksi. Ja 28 pelaajasta vain muutama ei ole nuorten maajoukkueen touhuissa ollut mukana.
Tässä koontia LIIGASTA (valmennuskeskuspelaajista Kuortane-Varala):
• Hurrikaani: Petteri Penttinen, Jani Niskakangas, Aleksi Kaatrasalo, Aleksi Kössi, Henri Rajala, Antti Poikela ja Tuukka Anttila (Varala?)
• Tiikerit: Simo-Pekka Olli, Tomi Rumpunen, Antti Leppälä, Lauri Kerminen ja Tommi Tiilikainen (Lelu ja Nikke osan aikaa)
• KoVe: Petteri Laurila, Antti-Matias Kajaala, Karl Kulaots, Toni Kankaanpää ja Ville Pirinen
• Etta: Mikko Sammelvuo, Mikko Kallioniemi
• Sampo: Aki Riihimäki, Tommi Siirilä, Timo Leikas, Tatu Säisä
• Loimu: Kaius Peltonen, Ossi Rumpunen, Kimmo Kutinlahti, Karri Sihvonen ja Jani Sippola
• Isku: Petteri Friberg, Markus Kauppinen, Sauli Sinkkonen, Tuomas Tihinen, Oskar Muurinen, Tatu Härkönen ja Aleksi Mutka sekä valm. Jussi Heino
• Riento: Miikka Räsänen, Joni Savimäki, Ville Louhela, Markus Kaurto (jaksoja)
• SaimaaVolley: Jonne Väisänen, Robert Seppänen, Ville-Erik Tarkiainen ja Ville Juntura
• Lakkapää: Joel Juurinen, Kalle Määttä, Miikka Lemola ja Tuomas Hautala (Jari Tuominen)
• VaLePa: Antti Esko, Elviss Krastins (osa), Eelis Karinen, Mauri Kurppa ja Olli Kunnari
>> Saattaa sisältää virheitä!
1-sarjoissa pelaa vielä toinen mokoma.
Miesten maajoukkue EM KISOISSA valmennuskeskuspelaajat:
• Mikko Esko, Lauri Kerminen, Antti Siltala, Elviss Krastins, Urpo Sivula, Olli Kunnari, Matti Oivanen, Mikko Oivanen, Kosti Shumov, Tommi Siirilä
Ammattilaisen pelaavat tällä kaudella valmennuskeskuspelaajat:
• Mikko Esko, Antti Siltala, Urpo Sivula, Matti Oivanen, Mikko Oivanen, Kosti Shumov (unohtuuko vielä joku?)
Tässä koontia parin edeltävän sukupolven pelaajista, jotka liigassa tms. :
• 91-92 syntyneet:
o Mikko Kallioniemi (Etta), Ville Louhela (Riento), Tuomas Karjalainen (Enpy?), Oskar Muurinen (isku), Jyri Puolakka (tampere), Tuomas Hautala (Lakka), Joni Savimäki (riento), Petteri Friberg (isku). Pauli Roininen (loukkaantuneet)
• 93-94 syntyneet
o Mauri Kurppa (Valepa), Aleksi Kössi (Hurri), Joel Juurinen (lakka), Ville Pirinen (kove), Eelis Karinen (valepa), Markus Kaurto (riento), Lauri Kerminen (tiikerit), Elviss Krastins (Valepa), Karl Kulaots (valepa), Miikka Lemola (lakka), Tommi Siirilä (sampo), Ville-Erik Tarkiainen (saimaavolley)
Siis toivon, että tämä viesti todellakin avaa silmämme näkemään, että todellakin ne valmennuskeskusten pelaajat ovat itse asiassa järjestelmässä varsin hyvin mukana. Esimerkkinä kahden edellisen Kuortaneen ikäluokan pelaajista pääsosa päätyy liigaan, huippuja tosin ei ole jokaiseen joukkueeseen mutta parin vuoden kehitysprojektilla osasta saadaan joukkueiden kantavia voimia varmasti. Tässä vaiheessahan valmennuskeskus on jo työnsä tehnyt ja vastuu siirtyneet teille liigavalmentajille tms. Haasteena on tulevaisuudella saada jatkettua kehitystä kansallisissa sarjoissa, jotta miesten maajoukkueen tulevaisuus on turvattu. Kansakuntamme kokoon nähden valmennusjärjestelmämme tuottaa niin ihmismäärään kuin pelaajamäärään suhteutettuna varsin tehokkaasti yksilöitä ja sitä kautta menestyviä joukkueita (todelliset huiput ovat vähissä mutta joukkueenpelaamisessa ja taktisessa osaamisessa olemme hyviä). Ei saa kuitenkaan pysähtyä vaan jatkaa kehittämistä ja omaa työtä kukin omalla tahollamme. Yhteinen näkemys toiminnasta ja valmennusjärjestelmästä sekä valmennuslinjauksista vienee meitä enemmän eteenpäin.
Tyttöjen osalta vastaava selvitys on tulossa.
Tässä taasen lisää purtavaa. Jatketaan kommentointia.
Tuomas Mikkola
Koulutuskoordinaattori
Poikien maajoukkueiden koordinaattori
Suomen Lentopalloliitto