Tällainen kolumni keparissa. Tuntuuko tutulta?
Hollihaan salissa Tiikereiden ja Akaa-Volleyn liigapeliä seuratessa ei voinut välttyä mielleyhtymältä, että tämä on nähty joskus ennenkin. Kyllä, lentopallopelejä(ki...
www.keskipohjanmaa.fi
Hyvä ja asiallinen kirjoitus yllä. Kyllähän tuota kirjoituksessa esiin nostettua asiaa on itsekin tullut mietittyä. Akaa teki pari vuotta omaan silmään hyvää ja kärsivällistä joukkueen rakennusta. Joukkueella oli julkisesti asetettu ja hyvin maltillinen tavoitekin että vuonna 2027 ollaan mitalipeleissä. Perustettuna myös tähän liittyen 'Klubi2027'.
Tästä ei selvästikään olla maltettu enää pitää kiinni niin hyvin kuin oli alun perin tarkoitus. Into ja halu menestyä heti kasvaa koko ajan ja maltin pitäminen muuttuu hankalammaksi. Nyt voidaankin jo rehellisesti sanoa, että tämän kauden joukkueeseen on rahallisesti satsattu niin paljon, että välierien ja sitä myöten mitalipelien ulkopuolelle jääminen olisi todella selkeä pettymys. Joskin se 4. sija on heille vielä se todennäköisin. Se kuitenkin siis siitä rauhallisen strategian Klubi2027-tarinasta.
On ymmärrettävää, että Sivulan kaltaisen pelimiehen ollessa tarjolla, unohtuu aikaisemmat maltillisemmat tavoitteet. Sivulan hankinnan myötä Akaa nousi ihan eri kastin joukkueeksi, ja selkeäksi sarjan nelos-suosikiksi Valepan, Savon ja Hurrikaanin jälkeen. Sivula on ylivoimaisesti Akaan paras pelaaja. Tämän kaltaisen hankinnat eivät kuitenkaan tule ilman kovaa hintaa. Luonnollisesti yksittäiset isot sponsorit ovat isossa roolissa tämän kaliiberin pelaajan hankkimiseen. Mutta kuinka monta vuotta ollaan valmiita satsaamaan yhteen isoon pelaajaan ne useat kymmenettuhannet eurot mitä Sivulan tason pelaaja vaatii? Plus pitämään tarpeeksi tasokas muu joukkue hänen rinnallaan menestyksen luomiseksi.
Tämän hetken joukkueesta Mikkonen, Herrera, Lankinen ja Pennanen ottavat kaikki myös oman ihan kohtalaisen siivunsa palkoista. Vanhemmat herrat tulostasoon nähden varmasti monen mielestä jopa aika isotkin siivut. Akaan pelaajiston palkkalista nouseekin jo aivan selkeästi liigan 4 isoimman joukkoon. Siellä ovat samat 3 muuta kuin ovat parhaimmuudessakin, Savo, Valepa ja Hurrikaani. Rosterin kulurakenne näissä tiimeissä on jo pelaajalistaa tarkastelemalla helppo todeta muita liigan joukkueita selkeästi isommaksi. Nämä 4 ovat toki myös tasollisesti muita edellä, joten Suomen liigassa ainakin rahalla saa menestystä hankittua aika hyvin.
Tämä sama kaava on nähty useita kertoja liigassa. Menestyksen eteen ollaan valmiita tekemään isojakin uhrauksia. Jopa niin isoja että koko seuran tulevaisuus uhrataan niitä metsästäessä. Kokkola tosiaan viimeisin hyvä esimerkki siitä. Siellä nuorennusleikkaus oli puhtaasti pakon sanelemaa rahatilanteen vuoksi. Mutta menestyksekkäitä vuosia saatiin. Oliko se sen arvoista? Jokainen päättää siitä itse. Onneksi Tiikerit ei mennyt konkurssiin saakka, vaikka kaukanakaan ei olla ilmeisesti käyty.
Vammalassa on rahaa riittänyt nyt jo aika pitkään, eikä ainakaan vielä kirstun pohja ole tullut tyystin vastaan. Joka vuosi satsataan isosti ja isolla rahalla sponsoreiden avulla. Myös menestystä on toki saatu hienosti. Jännä nähdä kuinka kauan sama ralli vielä pystyy jatkumaan. Myös Hurrikaani on jo useita vuosia pystynyt satsamaan kalliisiin joukkueisiin ja tasokkaisiin pelaajiin ja maksamaan silti palkat pelaajille kunnialla. Toivottavasti myös jatkossa.
Mihin ryhmään Akaa sitten asettuu? Riittääkö niinkin pienellä talousalueella rahavirta useaksi vuodeksi. Innokkaita tukijoita on kummasti helpompi saada mukaan 'alkukiiman' ollessa päällä yksittäisiksi vuosiksi isoja pelaajia mahdollistaviin hankintoihin, mutta kuinka moni tukija pystyy/haluaa jatkamaan tätä vuodesta toiseen? Koska sen se vaatii. Merkittävää positiivista taloudellista tulosta on nimittäin suomilentiksessä melkein mahdotonta tehdä. Kaikki merkittävä rahavirta pitää hankkia puhtaasti tukijoilta. Toki lipputulot ja fani- plus buffetmyynti tuo jotain virtaa sisäänpäin, mutta sillä ei näillä katsojamäärillä vain pärjää.
Toivottavasti Akaalla on kasassa sitoutunut ja antelias tukijaryhmä takanaan, sillä pieneltä talousalueelta on hyvin hankala saada uusia heitä paikkamaan, koska kaikki halukkaat ovat todennäköisesti jo nyt matkassa mukana. Pidetään peukkuja että homma on hallinnassa taloudellisesti ja realiteetit myös tajutaan. Suomalainen lentopallo ei kaipaisi yhtään konkurssia enempää. Varsinkin kun tiedetään, että jo nytkin osa seuroista taistelee puhtaasti olemassaolostaan. Ja se taistelu on jatkuvaa.
