No niin ja pelit on pelattu.
Lyhyt pika-analyysi.
Suomi hävisi kisoissa kaksi peliä: EM-hopea- ja pronssijoukkueille.
Ei siis ihan huonosti.
Jälkiturhat jossittelut: olisi kannattanut voittaa Serbia ja pelata satanollaa sitäkin peliä (jotenkin tuntuu, että Köpi olisi halunnutkin pelata, mutta jokin esti sen...?).
Sitten näitä oleellisimpia asioita.
Suomi on hyvin kuvassa mukana. Itse asiassa Suomi pelasi erinomaiset kisat, hävisi vain väärät pelit.
Mitalipeleissä pelattiin vähemmän mielikuvituksekasta peliä, keskeltä, laidasta ja ykkösestä, siinä se.
Suomi pelasi enemmän paippia, joka on mielestäni se ase, johon enemmänkin pitäisi paneutua. Suomi ei juuri nyt pärjää fysiikalla, ei pituudessa eikä valitettavasti myös voimassa. Pituuteen ei mielestäni kannata tuijottaa, kun sitä ei nyt enempää ole, ja lentopallo on kuitenkin taitolaji, johon pitää oikeasti osata lisätä voimaa.
Suomen pitää hakea omia vahvuuksiaan ja pyrkiä voittoon niiden kautta. Tietenkin niitä heikkouksia pitää koko ajan pyrkiä ainakin piilottamaan, jos niitä ei voi poistaa. Eli paipit ja muut kikat pitää ottaa käyttöön.
Summa summarum: minusta Suomen pitää jatkaa tällä nykyisellä, Köpin aloittamalla linjalla. Alkuhan oli aivan karseaa, mutta viimeistään nämä EM-kisat saivat ainakin minut uskomaan Suomen tulevaisuuteen lentopallokartalla. Pitää löytää se oma juttu, uskoa siihen ja mennä sillä sata lasissa. Ja sen jutun pitää olla oikea, joka nyt jopa voisi olla sitä Suomelle.
Einomiehen sanankääntein: täältä tähän...