Pielaveden paikallislehdessä ( Pielavesi-Keitele) on mielenkiintoinen Liigasampoa käsittelevä juttu. Juttua ei voi kopioida eikä linkittää, joten referoin sitä. Jutun arviointia vaikeuttaa hieman se, että siitä ei kaikilta osin käy selvästi ilmi, mikä osa siitä on toimittajan ( Janne Taskinen) ja mikä haastateltavien puhetta.
Kausi oli pettymys, mutta Jukka Tuovinen on ylpeä joukkueestaan, koska se pysty haastamaan Hurrikaanin ennakoitua paremmin. Tuovinen mainitsee erityisesti harjoitteluvaikeudet, joiden syynä oli monet loukkaantumiset ja sairastelut. Harjoitteluvaikeudet heijastuivat pelaamiseen ja töitä on tehtävä koko ajan täysillä, jos kärkijoukkueet aiotaan haastaa.
Tuovisella on jäljellä viimeinen vuosi kolmen vuoden sopimuksesta ja siitä tulee näytön paikka, koska menestyspaineet ovat kasvaneet kahden kauden epäonnistumisen myötä.
Joukkueella ei ole ensi kaudelle yhtään sopimusta, vain muutamia optioita. Manageri Timo Perälää tilanne ei huolestuta ja hän uskoo, että kohtuullisen hyvä porukka saadaan kasaan ensi kaudeksikin.
Jutussa arvioidaan pelaajia ja joukkuetta (ilmeisesti toimittajan oma arvio):
Tasaisia onnistujia joukkueessa ei ollut, ellei sellaiseksi lasketa Timo Tolvasta. Krause ei yltänyt edellisen vuoden tasolleen. Torjujakaksikko Kaatrasalo ja Väliaho eivät kehittyneet vaan pikemminkin taantuivat. Poikela putosi parin alkukauden huippupelin jälkeen tavallisten kuolevaisten tasolle. Djordjevic kärsi polvivaivoista ja pääsi väläyttämään todellisia taitojaan vain muutamassa pelissä. Ulkomaisen hakkurin hankinta epäonnistui. Mutapcijasta ei ollut roskapallojen tappajaksi. Häyrinen kypsyi vastuun kantajaksi ja hänen arviodaan kehittyvän kovaksi pelimiehiksi kunhan suorituksiin saadaan lisää varmuutta ja päättäväisyyttä. Myönteiseksi arvioidaan myös Heiskasen ja Ikosen suorituksia, koska he nostivat tasoaan kauden loppua kohden. Myön kakkospassari Mäkituvan esitys arvioidaan hyväksi, vaikka hän sai peliaikaa lähinnä vain syöttäjänä ( arvion mukaan peliaika jäi vähäksi, vaikka Krauselta ei välillä mikään meinannut onnistua!).
Toimittajan arvion mukaan kuusikkopelaamisen suurin ongelma oli vastaanotossa. Joukkue ei ole pystynyt kehittymään niin, että leijasyötöt nostettaisiin sormilyönneillä passarille. Toinen heikkous on jatkopallojen pelaaminen, mikä johtui siitä, että joukkueessa ei ennen pudotuspelejä ollut lainkaan työnsä taitavaa hakkuria.
Lopuksi toimittaja arvioi, että miehistössä tulee tapahtumaan muutoksia, mikä on tarpeenkin, jos joukkue haluaa menestyä.
Aika kriittinen tuo teksti siis on, mutta mielestäni myös realistinen. Ehkäpä Sampon pelejä enemmän nähneet ja peliä minua enemmän ymmärtävät pystyvät arvioimaan, onko kritiikki oikeaan osuvaa?