Aamujen aamua kaikille.
Eilinen peli oli varmaan tuskaisin kaikille lentopallofaneille ja -valmentajille. Hampaita purren katselin kahta ensimmäistä erää ja ihan saletisti on niin, että myös Suomen staffi teki samoin. Esko-Upi valinta oli tehty ja se oli onnistua. Kuitenkin hyökkäystehot olivat liian alhaalla, vaikka vastaanotto oli vähintään siedettävää. Helppo on täältä huudella, mutta itse hyväksyn valmentajana Suomen valinnat. Entäpä, jos erät olisivat olleet kahden erän jälkeen 25-23 Suomelle? Kuka silloin olisi huudellut peluutuksen perään?
Minusta pelissä oli hienoa se, että mentiin sillä luotolla loppuun saakka. Olisi tietenkin hienoa olla joukkueen sisällä, sillä silloin sieltä näkisi selvemmin eilisen pelin valinnat. Jotenkin tuntuu siltä, että valinnat kohdistuivat torjunta- ja puolustuspeliin hyökkäyspelin kustannuksella. Uskon, että joukkue joukkueena oli valintojen takana. Uusi päivä tuo uudet valinnat.
Pelillisesti on äärettömän hienoa todeta, että Suomi on noussut maailman parhaiden joukkueiden kantaan. Suomi on niitä maita, joita vastaan Brasilia ja Venäjä pistää ykkösseitsikon ja pelaa sillä pelin alusta loppuun saakka. Vanha sanonta on, että kateus pitää ansaita. Tässä tapauksessa sanoisin, että kunnioitus pitää ansaita ja sen Suomi on otteillaan tehnyt.
Tästä Brasilian ja Venäjän kunnioituksesta Suomea ja Suomen peliä kohtaan olen Suomen lentismaajoukkueen puolesta helvetin ylpeä.