Pudotuspeit alkavat sekavassa tilanteessa. Korona muuttaa kokoonpanoja. Osa viruksen kohdanneista pelaajista on vielä keskenkuntoisia, vaikka pelaamaan pyrkivätkin. Näyttäisi siltä, että joukkueet, joiden pelaajista suurin osa on jo hyvissä ajoin sairastanut koronan, ovat vahvoilla. Siksi pelit menevät näin:
Savo-Ducks 3-0. Savolla riittää materiaalia viedä tämä ottelusarja, vaikka joku vielä putoaisikin. Ducksin pelit eivät viime aikoina ole vakuuttaneet.
VaLePa-Hurmos 3-1. Hurmos saattaa ottaa yhden voiton, koska myös VaLePan otteet ovat olleet kaukana vakuuttavuudesta.
Akaa-Loimu 1-3. Loimua ei ole kauden aikana otsikoissa eikä spekulaatioissa juuri näkynyt. Yllättävää, vaikka joukkue on vahvin, mitä Raisiossa on nähty vuosikausiin. Erinomaisen hyvin joukkueeseen sopeutuneet ulkomaalaiset ovat valmiita päättämään kauden mitaleihin. Akaalla taas pelin taso, varsinkin hakkuripaikalla, heittelee Upin mielialan mukaan. Loimun syöttöpelin onnistuessa Akaan laitapeli korostuu, ja Loimun hyvä torjunta saattaa saada Upin pelihuumorin laskuun.
Tiikerit-Hurrikaani 3-1. Tiikerit saa (?) kreivin aikaan pelaajat pois sairastuvalta. Tämä on viimeinen silaus sille voitontahdolle, jota joukkue on tällä kaudella Hurrikaania vastaan esittänyt. Neljä peliä, joista kolme voittoa, on makoisa lähtökohta kokkolalaisille, joilla ennen saattoi olla jonkinlainen Hurrikaani-kammo. Hurrikaanin ainoa mahdollisuus on saada syöttöpelissään pöljä päivä. Se ei kuitenkaan onnistu kuin korkeintaan kerran.
Välierät:
Savo-Loimu
VaLepa-Tiikerit
Ei mennyt niinkuin Strömsössä. Ennakolta selvät parit pitivät, mutta Tiikerit ja Loimu pettivät. Loimun osalta pitää nostaa hattua valmennukselle. Tällä kaudella tuntui, että se pystyi luomaan jokaiseen otteluun sellaisen vireen, että Loimu oli aina täysillä mukana heti ottelun alusta. Joukkue vaikutti hyvin hitsautuneelta ja yritteliäältä. Puolivälierissä lataus saattoi mennä muutamalla pelaajalla jopa hieman yli. Akaassa Upi löysi tarvittavan vireen eikä pettänyt, kuten vähän ennakkoon arvailin.
Tiikerit oli kaksi kotiotteluaan erittäin hyvä syöttöruudussa. Sen olisi pitänyt riittää 2-0-tilanteeseen, mutta toisessa pelissä ote kirposi juuri ratkaisevalla hetkellä, ja Hurrikaani käytti tilanteen hyödykseen, vaikka sen peli ei silloinkaan loistanut.
Suurin syy Tiikereiden putoamiseen löytyy kolmannesta ottelusta. Se oli vedenjakaja, johon olisi pitänyt satsata kaikki paukut. Hämmennystä herätti se, että Tiikerit ei mennyt Loimaalle ottelua edeltävänä päivänä, vaan pelasi "bussijaloilla". Kuten Antti Leppälä ottelun jälkeen totesi, ensimmäinen erä meni ohi. Jos joukkue olisi siinä ollut tuoreena, olisi ottelu luultavasti kääntynyt vieraille. Nyt ,kun tappio tuli, ei neljännessä pelissä enää ollut tietoakaan tyypillisestä Tiikeri-pelistä. Jopa Keskisipiläkin näytti jo luovuttaneen. Joku voi mennä selityksissään koronan taakse, mutta silti hämmästyttää tuo kolmannen ottelun valmistautumistapa. Onko taustalla jälleen niin kireä taloustilanne, että seuralle ei ollut varaa kahteen majoitusyöhön, jää nähtäväksi.
Joskus ennakoin, että olisi suuri vääryys, jos loppuottelussa eivät kohtaisi Savo ja VaLePa. Nyt näyttää vahvasti siltä, että vääryys ei toteudu. Savolla on selkeä materiaalietu Hurrikaania vastaan, enkä usko Akaankaan taitojen riittävän VaLePan haastamiseen.
Savo-Hurrikaani-ottelusarjassa voidaan lähteä siitä, että jompikumpi Hurrikaanin "kevätkirouksista" toteutuu. Joko Hurrikaani jatkaa monella kaudella koettua savolaisjoukkueiden playoffs-kiusaamista ja pudottaa Savon pronssipeliin tai sitten jatkaa vielä tyypillisempää hyytymistään kevään kovimmissa peleissä.
VaLePa hoitaa homman, jos saa hakkuripelinsä edes säälliselle tasolle. Akaalla on sarjan paras libero, mutta silti laitahyökkäyksessä se on askeleen sastamalalaisia perässä. Sauli SInkkonen tekee, mitä pystyy. Passaripelissä vaaka kääntyy Akaan mahdollisten loukkaantumisten vuoksi entistäkin selkeämmin VaLePalle.
