Odotetusti ns. valintatilaisuus ei tuonut minkäänlaisia yllätyksiä. Puolivälieräparit tulivat suoraan sarjataulukosta, mikä on erinomainen asia.
Ylipäätän liigassa voitaisiin vakavasti harkita koko valintajärjestelmästä luopumista. Mikä sen alkuperäinen tarkoitus ja järki itse asiassa on ollut?
Vaan arvioidaanpa hieman alkavia puolivälieriä. Jyräävätkö suosikit vai yllättävätkö valittavien joukkoon sijoille 5–8 jääneet?
VaLePa–Isku (runkosarjan voitot 3-0): Kaikki kunnia nuorelle Iskulle, joka äityi sydäntalvella vallan upeaan menoon. Silti mahdoton on mahdotonta.
Seitinohut haastamisen sauma puolustavaa mestaria vastaan olisi siinä, että Tuomas Tihinen on sataprosenttisessa kunnossa ja pystyy pelaamaan kaikki ottelut. Tihinen ei vain kaikesta päätellen ole lähellekään täydessä tikissä, mikä asettaa Jussi Heinon nuorukaisille kohtuuttoman taakan.
Conor Eaton on erinomainen passari, mutta raskasta tykistöä hänellä on käytettävissä yksinkertaisesti liian vähän.
Puolustava mestari pääsee puolivälieristä helpolla. Pässipaitojen materiaali Olli Kunnarin, Antti Eskon, Eduard Venskin ja kumppanien johdolla on yksinkertaisesti ylivertainen Iskuun verrattuna. Ei voi mitään.
Miten käy? Ei kahta sanaa. VaLePa jatkaa välieriin voitoin 3–0.
Tiikerit–LEKA Volley (runkosarjan voitot 3–0): Selvästi edellistä tiukempi pari. Tiikerit haki tammikuussa Kuopiosta voiton ääritiukassa viiden erän ottelussa. Senkin perusteella savolaisilla on saumansa.
Sitä paitsi uusi liigajoukkue pääsee pleijareihin koko lailla paineettomasta tilanteesta. Ensimmäinen kausi ja pudotuspelit on jo sinällään erinomainen suoritus. Kaikki sen päälle – vaikka sitten yksikin puolivälierävoitto – olisi plussaa.
Tiikereitä vastaan LEKAlla on kuitenkin jyrkkä ylämäki kiivettävänään. Virolaishakkuri Mart Tiisaar takoi koko runkosarjan pää märkänä palloa kenttään. Tiisaarin käyttö meni passari Petteri Penttisellä ehkä jo liiallisuuksiin.
Keskellä LEKAlla on huippumies maajoukkueesta, mutta niin loistava pelaaja kuin Jukka Lehtonen onkin, hän on kuitenkin keskimies. Harvoin sentterit pelejä ratkaisevat.
LEKAn ongelmat kulminoituvat laitapelin taakanjakoon. Tiisaar tekee pisteensä, mutta onko yp-kaksikosta riittävästi apuja? Ei ole. Kaiken kokenut libero Timo "Dole" Tolvanen on LEKAn takakentän lukko.
Tiikerit tavoitteli tosissaan runkosarjan ykköspaikkaa, mutta joutui maksamaan joulukuun puhtaasta Isku-tappiosta ankaran hinnan. Kakkospaikaltakin totiseen pyttyjahtiin voi silti hyvillä mielin lähteä.
Keltamustien aloitusseitsikko on hirmuisen kova. Lelu Ojansivun, Romans Saussin ja Matti Hietasen muodostama laita-arsenaali on sarjan tulivoimaisin. Keskellä Tommi Siirilä ja Antti Leppälä sekä liberona Pasi Hyvärinen ovat hekin huippumiehiä.
Samaa pätee passari Steven Kehoeen. Pelintekijä, jonka ainoa heikkous – tai vähemmän vahva osa-alue – on keskihyökkäys. Syyskuusta saakka on haettu ajoituksia keskareiden kanssa, mutta edelleen homma on amerikaksi sanottuna work in progress. Siis kesken.
Miten käy? LEKA panee lujasti hanttiin ja kukaties yhden pelin riistääkin. Niinpä Tiikerit välieriin voitoin 3–1.
Loimu–Etta (runkosarjan voitot 1–2: "Upi hoitaa..." Lelu Ojansivun usein kaveristaan käyttämät sanat ovat isossa roolissa tässä parissa. Ei tietenkään yksikään pelaaja yksinään mitään hoida, mutta onhan tämän parin hakkuripelissä aineksia valtavaan mismatchiin.
Ei mitään pois Etta-hakkuri Ville Sorvojalta, mutta nyt vastapelurina on maailmanluokan mies. Sorvojan vuoristoradan täytyy pysähtyä huipputasolle – ja pysyä siellä – jotta Olli Kuoksan komppanialla olisi todellinen sauma ottelusarjan voittoon.
Toki kentällä on muitakin kuin kaksi hakkuria. Ettan vastaanottovastuuta kantava yleispelaaja Anssi Hakala ei ole mikään torni, mutta hoitaa syöttöjen nostamisen ohella kiitettävästi myös hyökkäysruutunsa.
Toinen yleispelaaja Joshua Walker on aivan käsittämättömän kimmoisa pelaaja, joka tosin on ollut pakko piilottaa vastaanotossa. Parhaimmillaan jenkki pystyy takomaan hurjia pistemääriä.
Libero Juho Rajala on erinomainen pelaaja eikä keskarikaksikossa Markku Huuskonen–Rusty Lavajakaan vikaa ole. Entäpä Jani Sippola? Onko hänestä tosissaan mitaleille tähyävän joukkueen passariksi?
Saako sitten "Upi" riittävästi apuja Loimun yp-kaksikkona koko kauden pelanneilta Rumpusen veljeksiltä, Tomilta ja Ossilta, on sekin mielenkiintoinen kysymys. Loimun lopullisen menestyksen kannalta oleellisen tärkeä.
Periaatteessa Loimulla on rosterinsa perusteella ainekset vaikka kuinka pitkälle. Toisaalta myös mahdollista ajautua vaikeuksiin jo Ettaa vastaan.
Miten käy? Neljä peliä ja Loimu jatkaa välieriin. Siis voitoin 3–1.
Hurrikaani–Sampo (runkosarjan voitot 2–1): Elettiin sunnuntaita joulukuun 21. päivän iltaa Merenojan koulun salissa Kalajoella. Pielaveden Sampo oli kyllä voittanut LiigaSärkät, mutta maksoi siitä synkän hinnan. Passari Toni Mäkituvan akillesjänne katkesi.
Kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin voi sanoa "känädäksi", että kyseessä oli "blessing in disguise" (siunaus valepuvussa). Tammikuun alkupäivinä valmentaja Jukka Tuovinen nimittäin pääsi ensimmäisen kerran katselemaan harjoituksissa Mäkituvan tilalle tulleen kanadalaispassari Jared Krausen toimintaa. Tuovinen näki heti mistä oli kysymys.
Pian näkivät muutkin. Sammolla oli yhtäkkiä riveissään mestaruusliigan paras pelintekijä. Loppu voi olla historiaa. Siinä mielessä, että Sammosta tuli viimeistään helmikuussa kammoksutuin puolivälierävastustaja.
Totta kai Krausella pitää olla pelaajia ruokittavanaan. Yleispelaaja Enderwin Herrera ja hakkuri Timo Leikas sellaisia ovat. Muiden muassa.
Kokonaan toinen asia, riittääkö Sammon lento tyynnyttämään Ville Kakon luotsaamaan Hurrikaanin. Vladimir Cedic on parhaimmillaan hirmuinen hakkuri, sentteri Matti Oivasen tasoa ei tarvitse sen kummemmin eritellä ja Kalle Määttä taas on erinomainen passari. Jesse Mäntylä partioi tarkasti takakentällä, mutta, mutta...
Paineet loimaalaisilla ainakin ovat kovat. Sampo pelaa hurjalla itseluottamuksella ja ahnehtii heti avauspelissä kotiedun ryöstämistä.
Miten käy? Tiukkaa on, mutta Sampo takoo itsensä väkisin välieriin. Ei helposti, vaan voitoin 3–2.
Välieräparit ovat siis: VaLePa–Sampo ja Tiikerit–Loimu.
Niihin sitten hieman myöhemmin...