Nyt voisi hetken miettiä miksi.
Meillä on ollut Mauron ajoilta sama pelaava kuusikko pois lukien nykyinen koutsi Köpi. Moskovassa 2007 oltiin ihan huipulla, pienestä jäi kiinni, mikä oli ymmärrettävää nuorelle joukkueelle. Nyt samat nuoret ovat jatkaneet hyvällä tasolla viime vuosiin asti, tosin ei enää niin hyvässä menestyksessä maajoukkueessa Castillanon kanssa. Köpin koutsaama tiimi jatkaa samalla avainpelaaja miehityksellä pois lukien itse ja liberot.
Alaa pitkään seuranneena totean, että nykyisellä maajoukkueella on lähtökohtaisesti samat edellytykset menestyä ja kaataa brasiliat, puolat ja muut perinteiset huippumaat, mutta maailmanliigakaudella 2013 ei onnistu edes koreat, japanit, kanadat ja hollannit enää. Miksi?
Samat miehet eivät enää voita, miksi? Kaverit ovat 7 vuotta vanhempia ja kokeneempia kuin Moskovassa. Kukaan kuusikon pelaajista ei ole vielä liian vanha. Peli ei kulje, miksi? Ennen, Mauron aikaan, 20 pisteen jälkeen erät käännettiin voitoksi, nyt ne hävitään, miksi?
Tulkintani on, että pelaajien henkilökohtaiset motivaatiot eivät enää kohtaa maajoukkueen joukkuepelin päätavoitteita. Nykyiset pelaajat menestyvät kohtuudella eurooppalaisissa seurajoukkueissa, ovat jopa avainpelaajia. Sen suomalla mandaatilla ei voi pelata yksilönä maajoukkueessa. Menestyksen himon palo ei valitettavasti enää näy maajoukkueemme pelaajien otteissa. Ovat siltä osin liian rutinoituneita. Kun peli tökkii, mikä lie se perimmäinen syy onkaan, joukkuepeli rakoilee yksittäisistä pelivirheistä johtuen liian helposti ja erien loput hävitään...
Asennetta vaaditaan menestymiselle jatkopeleissä, mutta mistä se kaivetaan? Valmentajan vaihdos tekisi terää, mutta ei sekään varmuudella auttaisi, paitsi ehkä Mauron kanssa vaikka haastava persoona onkin.
hmy: