Riippumatta lajista, perinteinen urheiluseura-ajatus ei ole ollut enää pitkään aikaan täällä pääkaupunkiseudulla junioriurheilussa olemassa, ehkä joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Ajatus siitä, että junnun vanhempi osallistuisi johonkin seuran talkooseen tai toimintaan muutoin kun hoitamalla oma toimitsijavuoro, buffavuoro tai mokkapalapelti turnaukseen on aika vieras. Innokkaimmat ovat joukkueissa jojoina tai valmennuksessa, jotkut hullut osallistuvat jopa seuran jonkun jaoston tai hallituksen toimintaan. Täällä junnuseurat ovat enemmänkin verkosto tai toimintaympäristö jossa junnuryhmät voivat organisoidusti toimia hallittavalla määrällä työtä ja vaivaa. Toimintaa koordinoi vähänkään isommissa seuroissa päätoimiset palkatut ihmiset joiden palkka maksetaan harrastusmaksuissa.
Tämä on osa elämänmenoa täällä yli miljoonan ihmisen pääkaupunkiseudulla ja vaikka PuMa on selvästi Suomen suurin lentisjunnuseura yli 400 harrastajalla, paikallisella mittapuulla se on urheiluseuraksikin pienehkö kun tavallisessa kaupunginosan futisjengissä on tuplamäärä junnuja. Tallaisen kulttuurin ja elämänmenon muuttaminen pienen seuran toimesta on vähintäänkin työlästä. Kaikenlaista tapahtumaa ja toimintamallia on kokeiltu ja tehty ja tehdään mutta asiat muuttuvat hitaasti jos sittenkään.
Ja turha tässä on ihmisiä mitenkään syyttää tai syyllistää, kaikilla on oma elämä ja asiansa. Oma energia kohdistuu siksikin vuosi vuodelta yhä enemmän valmennukseen ja sen laatuun sekä urheilun toimintaympäristöön: pyritään luomaan mahdollisimman monelle nuorelle urheilijalle mahdollisimman hyvä ympäristö kasvaa ja kehittyä, niin urheilijana kuin ihmisenäkin.
Ja ihan hyvin ollaan siinä kyllä onnistuttukin, uskaltaisin väittää. Toki aina on parannettavaa ja joka vuosi mietitään pitkin vuotta ja erityisesti keväällä että mitä asioita tehdään seuraavalla kaudella paremmin. Juuri nyt mietitään miten rosterit tyttöjen puolella rakennetaan että saadaan vielä tiiviimpi yhteistyö N1/N2/N3-kokonaisuudelle ja ainakin keskusteluissa on ollut että saataisiinko M1-joukkueen alle miesten 2-sarjaan M2-ryhmä, nyt pelannut aluesarjaa.
En itse siis ainakaan menetä yöunia sen vuoksi että katsomot ei pullistele. Toki auttaisi joukkueen toimintaa jos enemmän jengiä sinne löytäisi, meidän kausibudjetti naisten 1-sarjassa kun on kokoluokkaa 45 000 euroa, joka pitää sisällään pääkaupunkiseudun salikustannustason, ammattilaisen fysiikkavalmentajan, yöpymiset pitkillä reissuilla pelipaikkakunnalla edellisenä iltana jne. Vähän työlästä näillä katsojamäärillä ja sen mukaisella ottelutapahtumamyynnillä. Toki tuo 37 katsojaa taisi olla kauden pienin luku, välillä ollut vähän enemmänkin.
