Puijo oli "yllättänyt" kiiston kotonaan. Sarja onkin tasaisempi vuosiin, kun joukkueet pelaavat ristiin jatkuvasti. Alla pieni rapsa pelistä. Kopioitu heidän facebooksivulta.
Otteluraportti Puijo Wolley - Kiisto 3-0 (25-17, 25-14, 25-20)
Jos verrataan illan peliä viime viikonlopun Kuutoset kamppailuun, niin näkyy selvä tasonlasku. Kuutoset pelissä pääsimme pyörittämään peliä sekä laidoista että keskeltä, toisesta ja kolmannesta kosketuksesta.
Viime viikonlopusta olimme unohtaneet miltei kaiken. Ei peli niin huonoa ollut mitä tulos antaa ymmärtää, mutta parannettavaa jäi, ja voi pojat kuinka paljon. Sitten itse ottelun kimppuun.
Erä 1: "Pallo ylös, pallo alas"
Alku lähti kohtalaisen hyvin käyntiin ja onnistuimme pysymään tasatilanteessa aina kymmenen pisteen tietämille. Tässä vaiheessa syöttöruutuun astelee keltapaitainen kuopiolainen, joka pelkästään syötöllä rikkoo vastaanoton, jolloin Mika "Mikki" Mäki-Valtari ei pääse jakelemaan palloja haluamallaan tavalla. Tässä vaiheessa passit olivat yleisesti ottaen joko nelospaikalla tai kakkospaikalla, jossa oli aina vastassa kahden miehen torjuntakin. Edellisistä peleistä- sekä harjoituksista poiketen emme onnistuneet ohittamaan torjuntaa. Ja jos onnistuimme, niin vastapuoli joko puolusti tai oli puolustamatta, jolloin pallo meni rajojen ulkopuolelle. Hirveä määrä omia virheitä erää kohden. Määrä, jolla ei voiteta erää, saatika sitten peliä. Mutta emme me silti aivan vastaantulijoita ottelussa olleet, oli meillä tilaisuuksia viedä vaikka koko erä, sitä korttia emme kuitenkaan käyttäneet. Erä hölkynkölkyn-palloilla Puijolle lukemin 25-17.
Erä 2: "Alun oikeusmurhaa"
Puijo Wolley otti taas etumatkaa heti erän alkuun. Tällä kertaa eivät kuitenkaan täysin omin avuin, vaan tuomarin avustamana. Muutama aivan selkeä pallo, joka olisi kuulunut meille vihellettiin meiltä pois. Tästä hieman provosoituneina lähdimme tappamaan palloa verenkiilto silmissä, joka ei tuota tulosta aina halutessaan. Taas muutama virhe sinne ja tuonne, ja Puijo jatkaa karkaamistaan. Syöttö alkoi jo hieman kulkea, jolla onnistuimme edes vähän horjuttamaan Puijon vastaanottoa, mutta ei riittävästi. Puolestaan myös Puijo alkoi laittaa jo entuudestaan pahaan syöttöön lisää kovuutta, jolloin vastaanotto on syystäkin helisemässä. Loppuerän Puijo hoiti monen pelaajan liigakokemuksen turvin, minimivirheillä sekä maksimitehoilla. Toisesta ei juuri kummempaa voi sanoa, muuta kuin että jos kauteen mahtuu yksi mahalasku, niin onneksi se tuli jo tässä vaiheessa, eikä ratkaisupeleissä.
Erä 3: "Uusi erä, uudet kujeet, vai mitä?"
Tsemppasimme toinen toistamme tekemään enemmän ja kovemmin töitä. Alku näytti hyvältä, melkein jopa meidän omalta peliltä. Mutta vaan kun pelkkä hyvä erän alku ei takaa kokonaisuudessaan hyvää erää, niin loppu on selvä. Yritimme ja yritimme, vaihdoimme pelaajaa, otimme aikalisiä, neuvoimme toisiamme, autoimme toisiamme, tsemppasimme toisiamme, mutta lopullista kiriä emme saaneet aluilleen, vaikkakin nousimme miltei tasoihin kahteenkymmeneen pisteeseen kahdeksan pisteen takaa, mutta jäimme pisteen päähän. Tahdilla piste teille mutta missä meidän pisteet? Erä pakettiin ja kauden avaustappio oli nyt virallisesti leimattu.
Summa summarum.
Tämä peli oli todella silmiä avaava koko joukkueelle. Ei se pelkkä "ennakkosuosikin" viitta riitä kantamaan joukkuetta voitosta voittoon, ellei itse siihen laita panosta. Luvaton määrä virheitä yhteen peliin, joka on tuhoisa oli mikä tahansa joukkue vastassa. Istumme bussissa matkalla vaasaan ja katsoasseni taaksepäin, jossa muut pelaajat istuvat, näyttäisi siltä, että mieltä ei ole pahasti pahoitettu ja ajatukset on siirretty jo huomiseen titaanien taistoon KyKyä vastaan. Tietenkin tappio tuntuu pahalta aina, mutta ne rakentavat joukkuetta yhteen. Ja jos tästä opimme sen mitä opittavaa meille tästä annettiin, niin jatkossa suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Huomenna kannamme taas kortemme kekoon, tälläkertaa kotisaliin, jossa vastassa jo kertaalleen mainittu Kyyjärven KyKy. Huomiseen mennessä on varmasti jokainen toveri joukkueessa unohtanut tappion ja siirtänyt ajatukset kokonaan, vain ja ainoastaan tulevaan peliin. Luvassa kihelmöivä kiista kolmesta jaossa olevasta sarjapisteestä, jotka eivät irtoa helpolla kummallekkaan joukkueista. Mutta positiivisin asia, mitä pelissä oli näin pelillisesti, oli keskipelaaminen. Kun pallot saatiin Mikille korkeana, niin mikki jakoi kunniaa keskipelaajille Sampsalle sekä Henkka H:lle, jotka todentotta tappoivat varmaan liki 80% tehoilla molemmat.
Huomenna Variskalla paukutellaan palloa taas olan takaa ja enemmänkin. Tule paikalla kannustamaan meidät liitoon, joka toivottavasti jatkuu mitä edemmäs kausi jatkuu.
Terveisin joukkueen hakkuri
Jani Peussa