Kiiston pelaajakaarti on päästetty irti näköjään myös ottelunjälkeisissä kirjoituksissa. Hyvin kiteytetty ripaisu liigan ja 1-sarjan välisestä tasoerosta. Teksti kopioitu vaasalaisten facebook-sivulta
Yleensä kun puhutaan liigan ja ykkössarjan tasoerosta, tuli tänään viimeistään todistettua sen olevan huikean suuri. Ottelussa matkaan "kakkoskuusikolla" matkaan lähtenyt Tiikerit pitivät ykkössarjajoukkueen tiukasti pihdeissään alusta pitäen, eivätkä päästäneet irti, ellei muutamia virheputkia lasketa. Teimme pelkästään hyökkäyksillämme kaksikymmentä pistettä, tosin Tiikereiden pussiin. Ässiä tuli viisi kappaletta, kaksi Haraldsille ja kolme Sampsalle. Torjuntoja viisi kappaletta, yksi Matthewille, kaksi Sampsalle, yksi Haraldsille sekä yksi Henri H:lle. Hyökkäykset tapoimme 28% varmuudella, joka on luvattoman vähän, varsinkin kun vastassa on hallitseva suomen mestari.
Sitten itse peliin.
Erä 1: Liigakulttuuriin tutustumista
Muutamat ensimmäiset pallot näyttivät varsin lupaavalta, mutta siihen se valitettavasti jäikin. Saimme ensimmäisten pallojen aikana hyökkäämään sekä laidoista että keskeltä, mutta maajoukkuelibero Lauri Kerminen näytti, mitä maajoukkuelibero tekee parhaiten. Tiikerit karkasivat Kiistokasvatti Dmitri "Dima" Borichevin syöttövuorolla 6-1 johtoon, jonka jälkeen emme löytäneet tarvittavaa yhteispeliä saatika peliä toimimaan. Pistetahdilla yksi meille, neljä teille ja erä pakettiin pistesarakkeen näyttäessä murheellista lukemaa, 25-12.
Erä 2: Oma peli käyntiin, ainakin hetkeksi.
Toinen erä alkoi huomattavasti ensimmäistä paremmin. Aloimme löytämään Tiikereiltä heikkoja kohtia, joita onnistuimme aika-ajoin käyttämään hyväksi. Pienimuotoisen shokkialun jälkeen Tiikerit kuitenkin laittoivat koneet käyntiin ja vauhdilla ohi. Helpotimme heidän kiriä antamalla puoli-ilmaitteeksi viisi suoraa virhettä ja yht'äkkiä peli olikin taas heidän hallinnassaan. Muutamalla keskihyökkäyksellä (Leppälä, Väisänen) tehtiin muutama piste lisää Tiikereille. Erä alkaa valua käsistä, vaikak alku oli lupaava. Tai lupaavin kahdesta erästä. Tapsa yrittää herätellä joukkuetta aikalisillä, hyvillä huomautuksilla, mutta joukkue ei kokonaisuudessaan ota komentoja käskyynsä. Tasatahtia edettiin aina tilanteeseen 10-8 asti, kunnes liigajyrä ottaa ottelun komennon täysin itselleen ja tilanne nopeammin kuin ehti huomatakkaan 19-11. Siitä sitten parilla virheellä annettiin lisää kaulaa ja ero vain kasvaa kasvamistaan. Loppujenlopuksi kaikkien pyristelyiden jälkeen erä Tiikereille 25-16.
Erä 3: Nyt jos koskaan!
Viime kauden murhekryyni oli pitkä erätauko. Kahden VOITETUN erän jälkeen tunnelma yleensä rentoutuu liikaa pukukopissa, jolloin vastustaja pääsee peliin mukaan entistä helpommalla. Tässä tilanteessa kun ollaan kaksi erää häviöllä ja istutaan pukukopissa kuuntelemassa valmentajan vinkkejä on selvää, että tästä ei voi kuin parantaa. Jokainen jätkä itsessään tietää, ettei ole näyttänyt vielä parastaan. Pitkän erätauon jälkeen astelemme kentällä voitonnälkäisinä (ei sillä ettemmekö sitä olisi jo ennen ottelua olleet) sekä määrätietoisina siitä, mitä pitää edellisistä eristä parantaa. Erä alkaa alkaa sillä tavallisella, Tiikerit tekevät virheitä ja me parastamme. Tiikerit näyttävät jo siltä, että huominen ottelu toista liigajoukkuetta vastaa siintää jo horisontissa. Yleensä tuollainen tilanne pitää käyttää hyväksi, jos vastapuoli ei ole pelivalmiudessa. Emme kuitenkaan siihen pystyneet. Tiikereiden syöttöosasto antoi meille neljällä perättäisellä syöttövuorolla neljä pistettä suorilla virheillä, mutta jotta olisimme todellisesti karanneet olisi se edellyttänyt myös meiltä parempaa suorittamista. Erä kokonaisuudessaan oli sitä omanpelin etsimistä (lue: koko peli) jota ei kuitenkaan missään vaiheessa löytynyt. Näinollen ottelu Tiikereille suoraan 3-0.
Mutta jos jotain hyvää illan kamppailusta etsitään, niin nyt viimeistään on huomattu, mitä vaaditaan liigassa pärjäämiseen, tai edes liigajoukkuetta vastaan pärjäämisessä. Virhemäärät pitää pystyä laskemaan sekä erä- että ottelukohtaisesti reilusti pienimmiksi ja hyökkäyksiin saatava lisää varmuutta. Myös syötöt olisi saatava painavemmiksi sekä ohjatuimmiksi.
Paljon olisi siis tehtävää, mutta onneksi kyseessä oli "vain" suomen cupin ottelu. Yhtä kokemusta rikkaampana lähdemme ensi viikonloppuna haastamaan Seinäjoen Kuutosia omassa 1-sarjaottelussa. Päätavoite onkin ykkössarjassa, jossa olemme muiden silmissä entisten kausien johdosta ennakkosuosikkeja, yhtälailla kuin Särkät Volley sekä Kyyjärven KyKy.
Täältä tähän. Nyt meidän pitää siirtää ajatukset ensi viikon harjoituksiin, tehdä siellä asiat niin hyvin ja tunnollisesti kuin vain mahdollista niin pärjäämme huomattavan paljon paremmin kuin tänään teimme.
Seuraava kotipeli on sunnuntaina 27.10 Kyyjärven KyKyä vastaan.
Tule paikanpäälle kannustamaan Kiisto voittoon!
Terveisin joukkueen hakkuri
Jani Peussa