Mielestäni Mestaruusliigalla ja lentopallolla yleisesti on muutama ongelma, johon ratkaisut pitää löytää:
- Joukkueet pienillä paikkakunnilla
- Markkinointi
- Katsojien ikärakenne
- Pelaajien määrä
- Pelaajien ikärakenne
Kolme ensimmäistä koskee molempia liigoja, kolmas erityisesti miehiä ja viimeinen naisia.
Laji on saatava suuriin kaupunkeihin (sekä Mestaruusliiga että juniorit), tämä on ehdoton edellytys lajin tulevaisuuden kannalta. On hienoa, että meillä on pieniä paikkakuntia, jossa on syvä lajikulttuuri, eikä näitä paikkakuntia tarvitse mihinkään hävittää. Mutta näiden rinnalle on pakko saada elinvoimaiset seurat Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun ja Ouluun. Siellä ne lapset ja nuoret ovat. Siellä ovat myös maahanmuuttajataustaiset ihmiset, jotka meidän on myös saatava lajin pariin.
Markkinointi on lentopallon ikuisuusongelma. Neuvostoliitto kaatui 35 vuotta sitten, voisiko lentopallo jo siirtyä länsiaikaan? Mielelläni vertaan keskenään kori- ja lentopalloa ja näen markkinoinnin suhteen näissä huikean eron johtuen tietenkin osittain lajien historiasta. Koripallosta on luotu markkinoita sekä nuoria kiinnostava brändi, lentopallon mielikuva on pullakahvit eläkeläisille. Koripallossa maajoukkueen harjoitusottelusta tehdään suuri tapahtuma Helsinkiin tai Tampereelle, lentopallossa erikseen ilmoitetaan pelattavan suljetuille oville jossakin maakunnan urheiluopistolla. Meidän on alettava olemaan ylpeitä lajista ja tuotava se kaikkien silmille.
Katsojien ikärakenne on todellinen ongelma kaikissa lentopallokatsomoissa. Tähän ratkaisuna on lajin tuominen suuriin kaupunkeihin sekä markkinoinnin kehittäminen kohdistettuna nuoriin. Mestaruusliigaan ja liigaseuroihin liittyen, voisiko yhtenä ratkaisuehdotuksena olla liigan säännöissä vaatimus päätoimisen markkinointipäällikön palkkaamisesta jokaiseen liigaseuraan? On siellä jo muitakin pätevyysvaatimuksia.
Kuten täällä jo aiemmin todettiin, naisten puolella haasteena on alhainen keski-ikä eli pelaajat lopettavat varhain. Miehissä taas ongelmana on poikajunioreiden puute. Naisten pelaajauran pidentämiseen yksi ratkaisuehdotus on pelimäärien vähentäminen. Poikien suhteen liiton ja seurojen on pikimiten aloitettava toimenpiteet poikajunioreiden määrän kasvattamiseksi. Työ lähtee liikkeelle sieltä D-F-junioreista ja tavoitteena tulisi olla, että kymmenen vuoden päästä meillä on alle 20-vuotiaita 2-sarjapelaajia ja parhaat 1-sarjassa ja Mestaruusliigassa.
Isoihin kaupunkeihin ja poikajunioreihin liittyen lajin, liiton ja seurojen on harrastettava positiivista syrjintää: tässä ketjussa on kannettu kovasti huolta siitä, että naisten liiga on nähtävä tasaveroisena miesten liigan kanssa. Näin onkin, mutta se ei ole tasa-arvoa, että samoja keinoja ja yhtä paljon käytetään tyttö- ja poikajunioritoimintaan, kun tilanne on se, että tyttöjä tulee lajin parin kärjistettynä pyytämättä, mutta jokainen poika pitää käydä hakemassa kotoa.
Miesten ja naisten liigat ovat sikäli erilaisessa asemassa, että naisten puolella haasteet ovat paljon helpommin ratkaistavissa. Niin kauan kuin on pelaajia, on mahdollisuuksia. Miehissä ja pojissa tilanne on kriittinen, koska pelaajat loppuvat. Ja ilman niitä ei ole mitään.
