Kirjoitellaan hieman ennakkoa. Majuhommia vaivannut mielestäni ajoittain kohtuuttomatkin odotukset. Toki nyt joukkue alkaa olla sillä mallilla että odotuksia saa jo ollakin.
Suomen CEV ranking 15. / FIVB ranking 23.
Rosteri ja liiga jossa pelasi 23/24:
Passarit: Fedor Ivanov (GER), Santeri Välimaa
Hakkurit: Aaro Nikula (ROU), Joonas Jokela
Yleispelaajat: Luka Marttila (FRA), Niko Suihkonen (FRA), Antti Ronkainen (FRA), Jere Heiskanen
Keskipelaajat: Petteri Tyynismaa, Miika Haapaniemi, Severi Savonsalmi (GER), Alexej Zhbankov
Liberot: Voitto Köykkä (POL), Niklas Breilin (GER)
Vaikka tämän rosterin parhaat pelivuodet ovat edessä vasta Pariisin olympiakisojen jälkeen, on jo nyt yksilötasolla noustu siihen malliin että Kultaisessa liigassa taistellaan Final Four -paikasta. Ivanovin Giesen oli kauden ilmiö, vaikka semifinaalissa jäivätkin hieman lyhyeksi. Ivanovia pidettiin melko vahvalla konsensuksella Saksan liigan toiseksi parhaana passarina, heti Berliinin Tillen jälkeen.
Nikula pelasi mörkökauden Mestaruusliigaa kovemmassa Romanian liigassa. Mestarien liigan lohkovaiheessa Nikula työskenteli mm. Belgian Maaseikkia vastaan 20/+15 ja 22/+18 sekä Italian Lube Civitanovaa vastaan 20/+10 pistettä. Mörköpelien lisäksi ajoittain kuitenkin pelit saattoivat lähteä väärille urille mutta onneksi vaihtoehtona on nuhaisesta alkukaudesta huolimatta kovan liigakauden lopulta pelannut Joonas Jokela. Jokela näytti jo EM-kisoissa ja olympiakarsinnassa että on vaihtoehto myös KV-peleihin jos Nikulan kone yskii.
Marttila teki erittäin fiksun peliliikkeen siirtyessään lainalle Ranskan Montpellieriin. Monzassa olisi toki tullut kovia harjoituksia, mutta peliaika olisi ollut tiukassa kun edellä oli kolme huippu-yp:tä. Montpellierissä vastuu kasvoi runkosarjan edetessä lopulta siihen malliin että Marttila oli lopulta joukkueen selvä ison vastuun ykköstykki. Pudotuspeleissä tuli kuitenkin useampaan otteeseen penkkikomennus kun lopulta finaaleihin asti edennyt Tours marssi Montpellierin yli, ja olipahan vaihdossa kuitenkin Argentiinan majumies Palacios. Väittäisin Marttilan olevan jopa KV-huipputason hyökkääjä. Vastaanottopelissä paineen alla on kuitenkin vielä työstettävää.
Jos Marttila oli sarjan ykköstykki, oli Suihkonen sarjan paras roolipelaaja. Runkosarjan voittanut mutta välierissä rumasti kyykännyt Chaumont toimi nimenomaan Suihkosen kokonaisvaltaisen pelin selässä. Suihkonen oli vastaanottotilaston nelonen, hyökkäystehotilaston kolmonen, torjuntatilaston ykkönen ja syöttötilaston kolmaskymmenes pelipaikallaan. Syöttäminen onkin asia, jota Suihkosen tulee petrata jos aikoo päästä jatkossa Italian/Puolan liigan avaukseen. Kuten ylläolevat luvut osoittavat, muuten kokonaisvaltainen peli on enemmän kuin kuosissa.
Ronkaisen kausi meni pääasiassa loukkaantumisesta kuntoutuessa. Muutamaan otteeseen väläytteli loppukaudesta tasoaan Ranskan liigassa ja on tunnetusti esiintynyt maajoukkueessa aina edukseen.
Vähiten kovempien liigojen kirjainlyhenteitä näkyy keskipelaajien perässä. Muunmuassa Tyynismaa ja Haapaniemi ovat kuitenkin ikäluokassaan kohtuullisen lähellä kärkeä ja dominoivat jo Mestaruusliigaa. Savonsalmi oli kohtuullisen rajallisessa roolissa Friedrichschafenissa, mutta omaa etenkin vaarallisen syötön. Zhbankovilla alla hieman haasteellinen kausi liigassa, mutta edeltävän kesän pelit osoittivat että myös hän pystyy parhaimmillaan haastamaan KV-tasolla.
Köykästä ei tarvine kirjoittaa liiemmin ylisanoja. Kauden alla vähän allekirjoittanutta jännitti että tuleeko siirto Puolaan liian pikaisesti, vain yhden edeltävän ulkomaankauden jälkeen. Ei tullut, Köykkä vakuutti ensipeleistä lähtien Puolan liigassa ja oli isossa roolissa Gdanskin odotuksia paremmin sujuneen kauden orkesterissa. Breilin lunasti komeasti Köykän paikan Giesenissä ja pystyy kyllä pelaamaan tällä tasolla tarpeen vaatiessa.
Kun lukee ylläolevaa uudelleen, tulee mielikuva että onko sittenkin Final Four -paikka minimitavoite? Noh kaikesta hypestäni huolimatta ylläoleva sakki on vasta kasvamassa siihen pisteeseen että varmempia odotuksia voitaisiin menestyksestä ladata. Ja vaikka vastassa olevat maat eivät olekaan välttämättä isoja nimiä, ainakin jos vertailukohtana muistellaan edelleen kyynel silmäkulmassa Brasilian kaatoa, niin moni muistakin Euroopan pienemmistä lentopallomaista tekee samaan aikaan kovasti uutta tulemista (Belgia, Kroatia, Tsekki, Romania, Espanja). Ja kuinkas sattuukaan on otteluarpa sattunut niin että vastassa on yllämainituista jokainen kun muut pelailevat mm. Azerbaijania, Luxembourgia ja Pohjois-Makedoniaa vastaan. Kun kaikki laitetaan samaan taulukkoon, ja Kroatia vie joka tapauksessa yhden neljästä paikasta on tie finaaliturnaukseen kivinen, vaatien huippusuorituksia läpi kesän.
Noh, josko parin vuoden päästä tällaista ennakkoa kirjoitellessa olisi ainakin puolella avauksesta nimen perässä (POL/ITA tai vastaava kirjainyhdistelmä). Silloin puhutaan toki jo koko turnauksen voitosta.
Perjantai 17.5 vs Kroatia
CEV ranking 16. / FIVB ranking 26.
Kroatia on viime vuosina nostanut profiiliaan. FIVB ranking pisteitä on tullut keskimäärin 10 per kesä lisää. Kolmatta vuotta peräkkäin Kroatia on ”ostanut” jo tiensä Kultaisen liigan Final Fouriin. Alkulohkojen tuloksilla ei siis näennäisesti ole merkitystä, mutta huomioiden FIVB ranking -tilanne taistelee myös Kroatia paikasta MM-kisoissa 2025.
Rosteri ja liiga jossa pelasi 23/24:
Passarit: Petar Visic (ITA), Bernard Bakonji (SLO), Ivo Mustapic
Hakkurit: Petar Dirlic (ITA), Tomislav Mitrasinovic (SLO)
Yleispelaajat: Filip Sestan (FRA), [Marko Sedlacek (POL)], Ivan Zeljkovic (FRA) , Roko Vlasic, Ante Kulusic
Keskipelaajat: Kruno Nikacevic (ITA 1.div), Sven Jakopec, Gabriel Sunjo, Gabrijel Cvanciger
Liberot: Hrvoje Pervan, Marko Repek
Kroatia lienee kansan muistissa -23 kesän EM-alkulohkosta. Siellä Kroatia järjesti jymypaukun etenemällä jatkoon lohkon kakkosena 3-2 voitoin. Tämä siitä huolimatta että lohkon avauspelissä Kroatia hävisi 3-0 Suomelle (joka jäi muuten Suomen ensimmäiseksi ja viimeiseksi voitoksi). 3-2 voitto Ukrainasta, 3-1 voitto Bulgariasta ja 3-0 voitto Espanjasta kertovat Kroatian vaarallisuudesta. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella toinen vahvassa nousussa oleva lentopallomaa Romania oli kuitenkin 3-2 erin parempi.
Ihan samalla jengillä Kroatia ei kuitenkaan pääse lähtemään kultaiseen liigaan. Poissa on kokenut passari Zhukouski, leikkauksesta toipuva nuori lupaus Tino Hanzic ja muutama muu vähemmän nimekäs kaveri. Suomessa järjestettävästä turnauksesta sivussa on myös ykkös-yp Marko Sedlacek, joka lepää pitkäksi venyneen kauden vuoksi (oli Jastrzebski Wegielin joukoissa Mestarien liigan finaalissa kolmos-yp:nä). Ylläolevasta alustavasta rosterista tippunee muutama häntäpään nimi viimeiseen neljääntoista.
Isoin mörökölli vastapuolella on Italiassa pelaava Petar Dirlic. Vaikka tämä kausi meni myöhemmin aiheeksi tulevan Belgialaisen superkomeetta Ferre Reggersin kanssa vuoroa vaihdellen, on Dirlic pesunkestävä Italian liigan pelaaja keskipakan joukkueista ihan kuusikkoroolistakin. Dirlic pystyy kantamaan isoa hyökkäysvastuuta tehokkuuden säilyttäen, ja sille lieneekin tarvetta mm. Sedlacekin puuttuessa perjantaina. Torjuntapeli on toinen vahvuus 205 senttisen ruhon myötä.
Passareista Visic on majaillut Italian liigan Monzassa kakkospassarina edeltävät kaksi kautta. 2022/23 kaudella aukesi hetken peliaikaakin kun Cachopa toipui loukkaantumisesta. Italian liigan avauksen tason passari ei Visic missään nimessä kuitenkaan (vielä) ole. Toisena vaihtoehtona on EM-kisoissa edukseen esiintynyt Bakonji, joka muistettaneen etenkin ulottuvuudestaan.
Yleispelaajista ykkösroolissa lienee Sedlacekin puuttumisen myötä Suihkosen edeltävän kauden joukkuekaveri Filip Sestan. Sestan olisi ollut toki monessa Ranskan liigan joukkueessa avauksessakin mutta jäi Suihkosen varjoon ja näin penkille Chaumontissa. Sama rooli jäi samaisessa liigassa pelanneelle Ivan Zeljkovicille joka lienee toinen avauksen yleispelaaja nyt kun kolme kovempaa kaveria tältä tontilta uupuvat. Vielä Kroatiassa pelaavista nuorista kavereista ei toki ole tarkempaa havaintoa, ehkä sieltä löytyy vaihtoehtoja?
Jos Kroatialla olisi koko ykkösjengi kasassa lienisi odotukset aikalailla 50-50. Nyt muutaman avainpelaajan puuttuessa Veljekset lähtevät kyllä ennakkosuosikkeina perjantain avaukseen. Etua pitäisi olla revittävissä etenkin yleispelaajan ja liberon tonteilla.
Sunnuntai 19.5 vs Belgia
CEV ranking 11. / FIVB ranking 17.
Belgiassa ja Suomessa on melko paljon samaa. Belgian edeltävät huippuvuodet koettiin 2010 -luvulla, kirkkaimpana saavutuksena EM 4. sija 2017 vuodelta. Sittemmin käyrä oli laskeva, kunnes muutama erittäin lupaava junnusukupolvi toi piristysruiskeen myös aikuisten maajoukkueen puolelle. Viime kesänä Belgia otti +30 pistettä maailmanrankingiin ja oli erän päässä sensaatiomaisesta olympiapaikkasta. Hirveästi paineita ei Belgialla liene tälle kesälle kun Olympiapaikka karkasi jo käsistä ja MM-paikka on lähes varma.
Rosteri ja liiga jossa pelasi 23/24:
Passarit: Seppe Van Hoyweghen, Robin Blondeel
Hakkurit: Ferre Reggers (ITA), Jolan Cox
Yleispelaajat: Seppe Rotty, Robbe Van De Velde, Simon Plaskie, Pierre Perin, Michiel Fransen, Yarno De Leeuw
Keskipelaajat: Wout D`Heer (ITA), Milan Dalli Cardillo, Lennert Van Elsen, Lasse Van Genechten, Jasper Verhamme
Liberot: Bert Dufraing, Kobe Verwimp
Jos Kroatialla puuttui muutama avainpelaaja, niin puuttuu myös Belgialla. Ykköspassari Stijn D`Hulst, Italiassa pelaava yleispelaaja Mathijs Desmet, Venäjällä pelaava yleispelaaja Sam Deroo ja Roeselaren kokenut yleispelaaja Matthijs Verhanneman ovat nimekkäimmät poisjääneet. Kun vielä Maaseikissa pelannut libero Martin Perin joutui lopettamaan uransa sydänongelmien takia ja toinen liberovaihtoehto Jelle Ribbenskin puuttuu, on poissaolijoita jo aika merkittävä määrä. Kun kolme usein aloituksessakin nähtyä yleispelaajaa puuttuu voisi kuvitella että ongelmia olisi sillä saralla, mutta näin tuskin tulee käymään.
Isoin tasonlasku tapahtunee passarin tontilla, kun superlupaus Ponseele on vielä liian nuori näihin karkeloihin ja ei ole edes mukana joukkueessa. Seppe Van Hoyweghen siirtyy ensi kaudeksi D`Hulstin alle Roeselareen ja lienee aloittava passari kultaisessa liigassa. Blondeel siirtyi jo täksi kaudeksi osittain valmennusrooliin ja pelasi enää sen ohella Belgian ykkösdivaria, yllättävä valinta siihen suhteutettuna.
Belgian isoin tähti on Marttilan ikätoveri Ferre Reggers. Aiemmin myös yleispelaajan tonttia pelannut Reggers on siirtynyt nyt kokonaan hakkurin rooliin. Reggers tuli tänä vuonna rytinällä sisään Italian liigaan lunastaen kauden mittaan aloituspaikan aiemmin mainitulta Dirliciltä. Dynaaminen hakkuri oli isossa roolissa kun Milano yllätti etenemällä lopulta pronssimitaleille saakka. Kokeneempi Jolan Cox on pesunkestävä vaihtoehto, ja piti visusti Lindqvistin penkillä Maaseikissa.
Yllä luettelin kolme kovaa poissaolijaa yleispelaajan tontilla. Heidän aloituspaikkansa eivät kuitenkaan olleet muutenkaan kiveen hakatut. Yleispelaajista lähes varmasti aloituksessa on sulka päässä 190cm pitkä Seppe Rotty, joka teki läpimurtonsa viimeistään tällä kaudella johdattaen Roeselaren jälleen Belgian liigan voittoon ja antamalla kovia näyttöjä Mestarien liigassa. Pituudestaan huolimatta Rotty pelasi usein ns. hybridiroolia hakkurin paikalla. Seppeä huhuttiin jo Milanoon ensi kaudeksi, mutta voimassa oleva sopimus Roeselareen pitänee hänet Belgiassa vielä vuoden. Toinen Roeselaressa läpimurtokautensa pelannut yleispelaaja on Simon Plaskie, hänelläkin mittaa vain 191cm nettilähteiden mukaan (TV-lähetyksissä kylläkin selvästi Rottyä pidemmän oloinen). Plaskie dominoi Belgian liigaa ja tästä palkkiona matkaa lehtijuttujen mukaan Berliiniin jossa voi haastaa jopa aloituksen paikasta. Kolmas vaihtoehto on 201cm pitkä Muukkosen joukkuekaveri Robbie Van de Velde. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Van de Velde pelasi viimekesänä maajoukkueessa keskitorjujanakin, ainakin Belgian liigassa hiha kyllä riitti yleispelaajaksikin. Van de Velde pelaa ensikaudella Saksan Durenissa.
Keskitorjujat eivät herätä kummemmin tunteita, Wout D`Heer on viettänyt kolme edellistä kautta Trentinon penkillä (ansio toki sinänsä).
Belgiaa vastaan etua pitäisi olla saatavilla passarin ja liberon tonteilla. Yleispelaajat menevät aikalailla tasan, hakkurin tontilla vastus on kova. Antaisin Belgialle pienen edun, mutta passarin ja laitureiden yhteispeli ratkaissee paljon.
Ennuste:
Suomi – Kroatia 3-1
Suomi – Belgia 2-3
