Ei Lagumdzija korkeammalla ole kuin Nimir, eli ei siitä sen enempää huolta. Ja muutenkaan ei samantasoinen pelaaja, vaikka huippuhakkuri onkin. Lyöntivoimassa on heillä iso ero, Lagumdzijaa voi sentään puolustella peliin.
Nimir pitäisi saada kyllä pitkässä juoksussa muilla keinoilla kuriin kuin puolustamalla, sillä niin rajuja on lyöntien voimat ja kulmat, että reaktioajat ei meinaa vaan riittää. Nimir on tällä hetkellä kuitenkin maailman paras hakkuri, eikä häntä puolustamalla ole pystyneet kontrolloimaan Italiassakaan. Vaimennuksia ja torjuntoja pitäisi saada. Ja mikä omaan silmään tekee tästä vielä vakuuttavampaa, on se, että Hollannin passarit ei todellakaan ole mitään velhoja, vaan päinvastoin.
Mutta kuten sanottua ja etukäteenkin tiedettiin, Hollanti on täysin riippuvainen Nimirin pelistä, ja eritoten erien lopuilla hän meinaa vaan olla pitelemätön. Ja tämä diitä huolimatta, että Hollannin kakkoshakkuri Ter Maat on myös hyvä.
Suomi on pelannut mielestäni erinomaiset kisat. Kolmannen erän hyytyminen 22-16 tilanteesta on silti vaan liian raju, eikä saisi tapahtua. Mutta tapahtui nyt kuitenkin. Tuplavaihtoa voi moni syyttää, ja itsekin pidin sitä ehkä hieman turhana sen puolesta, että se jäi päälle myös oman syöttövuoron jälkeen yhdeksi palloksi. Tämänkin jälkeen johto tosin oli vallan riittävä erän hoitamiseen. Hollanti pelasi lopun älyttömän hyvin, ja Suomi hieman haparoi kaikilla osa-alueilla.
Siltikin, kokonaisuus isosti plussalla jo tähänkin saakka ja antaa työrauhaa, uskottavuutta ja uskoa maajoukkuelle ja katsojillekin. Jos Turkille tänään hävitään ja vastaan tulee Puola kotonaan, niin lopputulos saattaa tuntua vähän pettymykseltä otteisiin nähden. Siihen nähden korostuu eilisen pelin tappion raakuus. Serbia olisi kuitenkin enemmän yllätettävissä kuin Puola, joskin molemmat tietenkin älyttömän kovia vastuksia.
Yleispelaajat, Upi ja Esko pelanneet kerrassaan loistavasti. Ei pientäkään moitteen sijaa itseltäni. Keskareilta sopisi odottaa enemmänkin.
