Tässä keskustelun aiheessa olisi oikeasti paljon mielenkiintoisiakin pointteja mihin tarttua, ja johon voisi jokainen omine perustelluine mielipiteineen osallistua. Mutta jos jokaisella kerralla keskustelu menee jossain vaiheessa munanmittaamiseksi ja piikittelyksi eri joukkueiden fanien kesken, häviää keskustelusta punainen lanka. Varsinkin Sastamalalla näyttäisi olevan foorumilla muutamakin todella äänekäs ja vähemmän fiksusti asiansa esiin tuova "fani", joka helposti maalaa koko seuran faneja, vaikka niin missään tapauksessa ei kannata antaa tapahtua. Tässä on sama asia nähtävillä kuin Iltalehden kommentointipalstalla; kaikkein kovaäänisimpiä ja eniten perusteetonta lokaa ilmoille tuo ne, joilla on siihen keskusteluun oikeasti kaikkein vähiten annettavaa.
Olisi hienoa jos pystyisimme keskustelemaan ristiriitaisistakin asioista hieman vähemmän kärkkäästi. Saattaisi olla aika paljon antoisampaa. Koetan seuraavaksi tuoda joitain omia näkökulmiani sekä Valepan mestareiden liiga-taipaleeseen, kotimaisen liigamme tasoon, sekä myös aihetta hieman sivuten maajoukkueeseemme.
Aloitetaan mestareiden liigasta. Tuloksellisesti ei varmasti voida hyppiä ilosta. Lohkoarvonta oli hyvin suosiollinen, vaikka tiedossa tietenkin oli että haastajana siihen silti lähdettäisiin. Valepa on rosteriltaan kuitenkin Mestarien liigan 3 heikoimman joukossa, ja kirkkaasti. Tästä tittelistä taistelee Valepan kanssa ainoastaan saman lohkon PAOK, sekä D-lohkon Toulouse, joka on Ranskan liigan jumbona. Muut joukkueet ovat vähintään muutaman pykälän kovempia. Suurin osa useita pykäliä, ja osa joukkueista on aivan Valepan tavoittamattomissa. Edes yksittäisissä peleissä.
Ehkä tätä kovuutta ei oikein kannattajien ja seuraajien keskuudessa tiedostettu tarkasti alun pitäen. Kun tähän lisätään Valepan ajoittain aneeminen esiintyminen ja hyökkäystehojen puuttuminen vastustajaan verrattuna, on tulos nähdynlainen. Ehkä Valepalle itselleenkin selkiintyi kuva lohkon muiden joukkueiden kovuudesta tarkemmin vasta pelien edetessä. Ehkä se huuma liigaan pääsemisestä ja ensimmäisen pelin voitosta loi pienoisen harhakuvan kaikille. Valepan olisi pitänyt pystyä pelaamaan aivan ylärajoillaan kokonaisia otteluita voittoja saadakseen. Nyt edes erävoitot jäävät kyllä harmillisen vähäisiksi.
Valepan lohkon kaksi parasta joukkuetta Halkbank ja Friedrichschafen ovat todella hyviä joukkueita. Siltikin, ne eivät tule todennäköisesti taistelemaan lähellekkään mestareiden liigan voitosta. He ovat aika lailla liigan keskikastia. Selkeästi parhaat joukkueet (Perugia, Novosibirsk, Zenit, Lube, Belchatow, Kedzierzyn Kozle ja Trentino) tulevat käytännössä Italiasta, Venäjältä ja heidän parhaat haastajansa Puolasta. Joten oikeasti Mestareiden liigassa menestymisestä puhuminen, edes lähivuosina tuntuu aivan äärettömän kaukaiselta. Tarvittaisiin aivan erilaista budjettia, sekä oikeita game breaker-pelaajia. Lentopallo on nykyään koko ajan enenevissä määrin hyökkyspeli.
Valepan rosteri on totta kai kotimaiseen sarjaamme äärimmäisen laadukas. Ja ihmeitä pitää tapahtua jos mestaruuden heiltä joku muu vie. Tästä laadukkaasta rosterista kuitenkin liian moni pelasi Mestareiden liigassa huonosti. Keskitorjujat olivat järjestään aivan älyttömän paljon virkaveljiään jäljessä. Torjuntamäärät jäivät koko joukkueella aivan liian pieniksi, mutta jos joukkueen keskitorjujat ovat ottaneet neljässä viimeisimmässä pelissä yhteensä 4 torjuntaa, on silloin menty reilusti alta riman. Kaurto pelasi itseasiassa 3 peräkkäistä peliä ilman ainoatakaan torjuntaa. Hyökkäysprosentit keskareilla ovat ihan kelvollisia. Ensimmäinen ottelu PAOKia vastaan oli koko joukkueelta hyvä, sen jälkeen on tultu jyrkästi alas päin.
Kunnari on edelleen kiistatta hyvä pelaaja, ja liigan parhaita pelipaikallaan. Euroopan kovia seuroja vastaan alkaa vaan hyökkäystehot kadota. Peleittäin tehot 38%, 38%, 33%, 29% ja 13% ovat auttamatta liian heikot, kun Valepalla ei ole niin kovaa hakkuria tai toista yleispelaajaa, joka paikkaisi isolla passimäärällä ja kovemmilla tehoilla tilannetta.
Tästä päästäänkiin sujuvasti Sivulaan. Trendi on koko mestareidenliigan ollut laskeva, ja tätä tukevat myös tilastot. Ensimmäisessä pelissä hyökkäystehot hienosti 52%, jonka jälkeen joka pelissä vuorollaan alaspäin, ja viimeisessä jäätiin 28%, lukuisien virheiden saattelemana. Ja hakkuriksi Sivula pääsi vielä hyökkäämään aika vähäistä vartiointia vastaan ja silmään pistivät ennen kaikkea hyvistä 1 vs 1 paikoista tehdyt räikeät suorat virheet. Omaan makuun Sivulan peli näyttää jopa aika ponnettomalta. Hyökkäysratkaisuja ei ole tarpeeksi, ja/tai ne eivät ole riittävän tehokkaita. Liigassa varmasti hoitaa edelleen homman riittällä tasolla, tätä tuskin moni epäilee. Mutta maajoukkuevalintoja mietittäessä jättäisin itse suosiolla homman nuoremmille, ja voihan se olla että Sivulalla itselläänkään hirveää kytöä hommaan ei ole.
Sitten hieman seuraavaan aiheeseen siirtyen, olisi ehkä hyvä tarkastella oman kotimaisen liigamme tasoa Eurooppaan verrattuna, ja miten esimerkiksi Valepa sijoittuu kaikkia Euroopan joukkueita vertaillessa. Suomen mestaruusliiga on varsin varteenotettava ja hyvätasoinen.
Suomen Mestaruusliiga sijoittuisi Euroopan vertailutasolla kaikkein optisimpien lentopallomielien mielestä kenties kahdeksanneksi. Edellä olisi ainakin edellä mainitut sarjat; Venäjä, Italia, Puola, Turkki, Ranska, sekä näiden lisäksi myös Saksa ja Belgia. Nämä 7 maata ovat myös aika kiistattomat 7 parasta, eikä Suomen mestaruusliiga niiden tasolle yllä. Heidän jälkeensä tulee sitten Suomen, Kreikan, Tsekin, Serbian, Hollannin, Romanian, Portugalin ja Bulgarian liigat. Varsinkin Kreikan sarjassa kärkiporukat ovat hyviä ja on hankala sanoa onko se Suomen sarjaa edellä. Myöskään Tsekki ei ole ainakaan kaukana perässä. Muita Euroopan sarjoja uskallan sanoa, että mestaruusliiga on tällä hetkellä kokonaisuudessa edellä, vaikka joissakin sarjoissa on yksittäisiä laadukkaampia joukkueita. Näiden jälkeen tulee sitten seuraava ryhmä, johon kuuluu esim. Slovakian, Slovenian, Itävallan, Kroatian ja Baltian liigat. Näiden hieman pienempien sarjojen joukkueet pelaavat myös keskenäistä Mevza-liigaa, joissa on mukana ainoastaan edellämainittujen maiden parhaat seurajoukkueet ja yhdistettynä se onkin ihan hyvätasoinen sarja kärjen osalta.
Jos sitten vertaillaan esimerkiksi Suomen kirkkaasti parhaan joukkueen, eli Valepan sijoittumista Euroopan rankingissa, niin puhutaan suunilleen varmaankin sijoista 60-70. Aika rajultahan se kuulostaa noin laitettuna, mutta ei sille hirveästi nokan koputtamista ole. Tässä hieman purettuna vielä miksi Valepan sijoitus väkisinkin valahtaa noin alas.
- Venäjän, Puolan ja Italian liigat ovat niin kovatasoisia, että niistä suurin osa joukkueista on Valepaa edellä. Siitä pelkästään tulee jo noin 40 joukkuetta, ja siihen on jo laskettu mukaan, että Valepa olisi peränpitäjiä parempi.
- Ranskan liigasta myös hyvinkin iso osa on Valepaa edellä. Sarjan jumbonakin on Toulouse, joka taistelisi Suomen liigassa varmasti mestaruudesta. Toulousessakin on esimerkiksi Ranskan maajoukkueen keskitorjuja Chinenyeze sekä Belgian maajoukkueen kova ykköshakkuri Van den Dries. Taso on yksinkertaisesti älyttömän hyvä. Tämä tekee noin 10 joukkuetta lisää, ja siihen on taas laskettu, että Valepa voittaisi peränpitäjät.
- Myös Turkin sarjasta voidaan sanoa hyvin pitkälti samat asiat. Kärkijoukkueet ovat hyvikin laadukkaita, ja myös keskikasti on kovaa. Esimerkiksi Antti Siltalan Maliye Piango ja Ojansivun Afyon Yuntas taistelevat viimisistä playoff paikoista 8 parhaan joukkoon. Ranskan liigaan erotuksena on kuitenkin se, että Turkin liigan huonoimmat Besiktas ja Torul Genlick ovat hyvin heikkoja, ja Valepa on helposti näitä parempi. Myös Inegol ja Kula jäävät Valepan taakse. Lasketaan tästä kuitenkin optimisesti vain 5 joukkuetta Valepan edelle, ja loput keskikastin sakit joko heikommiksi tai suhteellisen saman tasoisiksi.
- Sitten siirrytäänkin Saksan, Kreikan ja Belgian liigoihin. Näissä ainoastaan aivan kärkijoukkueiden kohdalla voidaan sanoa, että ovat Valepaa varmastikin edellä. Tämä tekee noin 7 joukkuetta lisää.
Nämä kun lasketaan yhteen päästään jo sinne 60 päälle. Näiden lisäksi yksittäisissä sarjoissa on hyviä, laadukkaita joukkueita joiden vertailu Valepaa vastaan on aika hankalaa. Mutta mielestäni aika turvallisesti voidaan sanoa, että ainakaan 60 sakkiin ei ole asiaa suorassa vertailussa. Mutta pitää muistaa, että suurimmassa osassa näistä joukkueista on käytössä paljon Valepaa isommat Budjetit ja liigoissa pyörivät ihan eri rahat kuin Suomessa, joten asia ei ole mitenkään kummallista.
Kun nyt mietitään tuota Valepan sijoitusta olla Euroopassa noin ranking 60-70, on mielestäni myös odotukset ja vaatimukset olleet aika isoja, jopa kohtuuttomia. Toki turhautumisen ymmärtää, sillä tuntuu että Valepa ei ole kaikkea kentälle jättänyt. Mutta monesti kun pelataan yksinkertaisesti parempaa joukkuetta vastaan, saattaa peli näyttää vaikealta ja haluttomaltakin, kun keinoja voittamiseen ei yksinkertaisesti tahdo löytyä, ja pelaat koko ajan askeleen pari jäljessä sekä tulostaululla että pelillisesti. Suomen mittakaavassa Valepa on edelleen helposti parhaita joukkueita koskaan, ja ainoastaan Eskon loukkaantuminen vaarantaa liigan mestaruuden.
(Tästä pääsisi aasinsillalla helposti toiseen aiheeseen, eli kysymykseen miksi Valepa ei ole hankkinut edes vähän tasokkaampaa kakkospassaria, jota uskaltaisi peluuttaa edes liigan heikoimpia vastaan. Nyt Esko pelaa joka ikisen pelin, vaikka siihen hommaan osassa peleistä riittäisi paljon heikompikin mies.)
Joku otti puheeksi aiemmin Suomen liigan harjoittelun määrän ja tason verrattuna muihin huippusarjoihin, ja että niissä jäädään jälkeen. Uskallan tähän sanoa, että harjoittelun määrässä ei varmasti jäädä. Harjoittelumäärät + ottelut ovat varmasti vähintäänkin yhtä kovat kuin huippusarjoissa. Osa tekee tietenkin lentopallon ohella siviilityötä, eikä osallistu esimerkiksi aamuharjoituksiin yms. mutta ei mestaruusliiga suorissa määrissä jää jälkeen. Olosuhteet, mitkä tukevat parasta mahdollista harjoittelua on toki sitten eri asia, kun käytössä ei ole ammattijoukkueiden budjetteja.
Meidän maajoukkueemmekin treenaa yhdessä enemmän kuin varmastikaan mikään muu maa. Tässä on kaksi puolta. Pelaajat ovat äärimmäisen kuluneita sekä fyysisesti että henkisesti, kun raskaiden seurakausien päälle, ollaan koko kesä maajoukkueen mukana. Ei ihme että lasten tullessa kuvioihin ja polvikipujen lisääntyessä houkutus maajoukkueen jättämisestä ja kesän huilaamisesta houkuttelee. Toinen puoli on sitten se, että kun emme pelaajakohtaisessa vertailussa pärjää koville mailla lainkaan, on etu yritettävä kaivaa muualta, eli yhtenäisestä taktiikasta ja saumattomassa yhteispelistä. Mielestäni kun tarkkaillaan puhtaasti pelaajien tasoa verrattuna muihin maihin, on maajoukkueemme tehnyt jo pitkään aivan erinomaista tulosta. Tulevaisuus näyttää mielestäni suoraan sanoen aika laimealta. Tuntuu että emme pysty vastaamaan muiden maiden kehitykseen ja hyökkäysvoimaan varsinkaan laidoista lainkaan. Toivottavasti olen väärässä.
No nyt tekstillä alkaa olla jo sen verran pituutta, että lienee parempi lopetella. Mukavaa jos jaksoit tänne saakka, ja mielelläni otan myös kommenteja ja vastaväitteitä vastaan.
