Joo tämä on iso aihe ja syyt jossain B-C iässä. Sieltähän se lähtee kaikki tekeminen ja oppiminen, tullaan taas siihen keskusteluun onko meillä lentopallossa huippu-urheilijoita....
Mutta ei mennä nyt siihen
Osaltaan tämä syöttämisen ongelma kiteytyy siihen että "kovaa syöttämällä" häviäisi pelejä verrattuna virheiden välttelyyn lähestulkoon näihin KV-peleihin asti. Vielä liigassakin on huomattavasti helpompaa syöttää "tehokkaasti" laittamalla kohtalaista hyppyleijaa vähillä virheillä. Viime kaudella liigapelaajien syötöt menivät määrien osalta lähes 50-50 hyppyleijan ja hypärin suhteen. Hyppyleija voitti 0.2% enemmän palloja. Tehokkaimmista syöttäjistä sijat 1-2, 5-7 ja 9-10 syöttivät leijaa.
Tälläkin kaudella kaksi tehokkainta syöttöjengiä tähän asti pohjaavat pääasiassa leijasyöttöön (etenkin Tuto ja myös Akaa).
Italian liigassa tilanne onkin toinen, top 10 syöttäjistä ensimmäinen leijasyöttäjä löytyy sijalta 10.
Liiton "Meidän peli" on perustunut, ja perustunee ainakin osittain edelleen syöttövirheiden välttämiseen ja näin leijasyötön suosimiseen. Ei siinä, ennen pallonvaihtoa näin oli KV-huipullakin jossa hyppyleija oli hetken aikaa hyppysyöttöä edellä (tällöinkin poikkeuksen onnistui tekemään mm. Venäjä).
Miksi sitten mm. Tuton syöttäminen näyttää "tehottomalta" mutta on silti tehokasta. Siinä vastaus onkin nimenomaan virheiden karsimisessa. Pallot jotka menevät verkkolinjan yli nousevat kyllä paremmin kuppiin leijassa kuin hypärissä. Hypärissä palloja jää vain niin paljon enemmän menemättä vastaanottajalle asti. Ei se toki Tutollakaan pelkkää tuuppimista ole, ässiä tulee lähes saman verran kuin mm. Valepalla.
Sitten kun syötetään kovaa hypäriä niin kommentaattorit, asiantuntijat ja katsomon väkikin kauhistelee syöttövirheitä, ymmärtämättä että kovan hypärin syöttö johtaa (ja vaatii) virheisiin (noin 18-27% syötöistä ihan siellä KV-huipullakin).
Esittäisin muutaman väitteen faktana:
1. Perusvarma leija on tehokkaampi syöttötapa ainakin liigan kärkipeleihin asti, ja usein vielä sielläkin. Ero vain kasvaa mitä alemmas mennään.
2. Tehokkaan leijan syöttäminen on helpompaa kuin tehokkaan hypärin.
3. Jos syötetään hypäriä, ei perimmäinen ajatus voi enää olla virheiden minimointi.
4. Kovimmissa liigoissa ja KV-huipulla pelit voitetaan kovalla hyppysyötöllä.
5. Kaikista ei ole kovan hypärin syöttäjiksi.
"Huippu-urheilun" näkökulmasta ongelma on että jos hyppysyötön käyttö aloitetaan vasta siinä kohtaa kun siitä tulee tehokkaampi tapa syöttää ei kehity enää kovia hyppysyöttäjiä. Junnuvalmentajien (eritoten junnumaajoukkuevalmennus) tulisi siis karsia tämän hetken menestyksestä tuottaakseen 5 vuoden päähän kovia syöttäjiä KV-tasolle. Ainahan voi toki harjoitella ja pelata eri tavalla, mutta ei sekään optimaalista ole.
Vähintäänkin lahjakkaimmat nuoret pelaajat pitäisi laittaa syöttämään hypäriä joukkueen tuloksesta riippumatta. Jos tavoitteena on siis tuottaa kansainvälisen tason pelaajia. Tällöin tulisi samalla myös pitää suut supussa virhemäärien suhteen, niitä välttelemällä ei kovaa opita syöttämään.
Toki on hyvä tunnistaa vahvuudet ja heikkoudet ja tarvittaessa kehittää siitä hyppyleijastakin parempi ase, kuin verkon yli toimitus.
Vähän tällaista ajatuksenvirtaa, pahoittelut siitä. Pääpointti onkin että ei tämä syöttäminen ihan niin yksinkertaista ole, tai on. Ja että monet oletukset (leijan tehottomuus, virheiden merkitys kovaa syöttäessä) ovat vääriä.
Pähkinänkuoressa:
Jos tavoite on voittaa liigan runkosarja, tai mikä tahansa alempi sarja ml. junnupelit on järkevämpää syöttää (vähävirheistä) leijaa.
Jos tavoite on tuottaa pelaajia huipulle ja nostaa maajoukkueen tasoa on hyppysyöttöön panostettava jo ennen näitä kovempia sarjoja. Silloin tulos on heikompi alemmalla tasolla, hedelmät kerätään vasta myöhemmin.
Hyppysyötön osalta on unohdettava virheiden kyttääminen, ne eivät mittaa hyppysyötön tehokkuutta (ainakaan negatiivisessa merkityksessä). Liika on toki liikaa.