Viimeisen kuukauden saldo kuitenkin 3 voittoa ja 3 tappiota.
Voitot: Akaa, Ducks ja Hurmos
Tappiot: Tiikerit, Hurrikaani x2
Akaan voittaminen toki kova suorite, tasoero Ducksiin ja Hurmokseen taasen lähtökohtaisesti iso.
Akaa -peli molemmilta joukkueilta heikohko laadultaan kärkipeliksi. Sivula hyökkäysteho 26%, Franca 29% ja Leinonen 25%. Koko Valepan 25%.
Akaalla sama 25%.
Ei siinä jos olisi ollut kyseessä puolustuspelin juhlaa, mutta kun molemmat joukkueet painoivat kolmeen erään pelkästään hyökkäyspäässä omia virheitä (hyökkäysvirh + torjuntaan lyödyt) 6 per erä. Noh, siinähän väittelyn aihe onko torjuntaan lyöminen torjujan hyvyyttä vai hyökkääjän huonoutta.
Vielä en sovittelisi viirille paikkaa näillä esityksillä Vexveltä, vaikka Perkiö kirjoittaakin Aamulehdessä Valepan myrskyvaroituksesta. Kaikki mahdollisuudet Valepalla toki mestaruuteen on, mutta omassa kuntopuntarissa silti vasta sijalla 4. Menneinä vuosina toki Valepa usein sovittanut kuntopiikin keväälle, ihan näin myöhään se ei ole tainnut kuitenkaan alkaa.
Akaalla sitten huolenmerkkeinä Räsäsen hiipunut pelivire (ja peliaika). Pozo sarjan kovin kolmos-yp mutta mestaruustaistossa lienisi Räsäselle tilausta. Toisena sitten osoitus siitä mitä käy kun kauden mittaan sarjan niukasti paras vastaanottoporukka ei nostakaan ihan kuppiin, alkaa passipelin raot näkymään.