Kaikella on aikansa. 1974 olin omalla vähäisellä panoksellani perustamassa Kokkolan Tiikereitä. Koskaan en ole ollut niin innostuneessa kokouksessa, kuin tuolloin Kokkolan Asekoululla.
Jos aivan Aatamista asti ei lähdetä, niin uuden tulemisen kulta-aika, joka alkoi kaudella 2012-2013 ei koskaan unohdu.
Saimme nuoren pojan Tommi Tiilikaisen valmentajaksi ja pari, kolme hyvää pelimiestä edelliskauden jälkeen.
Tiilikainen teki lähtemättömän vaikutuksen alusta alkaen jo lähes kaiken nähneen taustaduunarin mielessä.
Tommi tuli treeneihin jo tuntia aikaisemmin, kuin joukkue ja esim. Hollihaan välinevarastossa teki pelaajille jokaiseen harjoitukseen yksityiskohtaisen ohjelman, jossa alettiin hiomaan sekä joukkueen, että yksilöiden taitoja esiin.
Tommi kävi useaan kertaan läpi jokaisen pelaajan vahvuudet ja alueet, missä oli kehittämistä. Tommi on intohimoinen valmentaja, jonka innostuneisuus tuli esiin jokaisessa treenissä. Intohimo oli usein kuultu lause Tommilta. Jos intohimo tekemiseen puuttuu - puuttuu kaikki.
Kun tapeltiin mestaruuksista keväällä, nähtiin kaksiosaisissa vieraspeliseissuilla Tommi istumassa läppärin äärellä hotellin jossain hiljaisessa paikassa aamuyön pikku tunteina analysoimassa edellistä ja kehittämässä uutta peliä.
Pelaajista suurimman vaikutuksen meikäläiseen ovat tehneet ainakin Steven Kehoe, Romans Sauss, Tommi Siirilä, Matti Hietanen ja Lauri Kerminen.
Kaikki aivan intohimoisia harjoittelijoita, jotka antoivat jo treenikaudella aina kaiken ja vähän ylikin.
En koskaan unohda Saussin asennetta harjoitteluun. Tuli aina hallille 15 minuuttia ennen muita ja lähti harjoitusten jälkeen viimeisenä.
Alajärven ujosta nuoresta miehestä Tommi Siirilästä kehittyi kahden viimeisen mestaruusvuoden aikana aivan jäätävä sentteri, josta ujous oli kaukana pelitilanteessa. Nyt mies pelaa yhdessä maailman parhaista huippuseuroista Italiassa.
Lauri Kerminen tuli Tiilikaisen kanssa Kuortaneelta ja oli tullessaan 17-vuotias. Kerminen kehittyi jokaisena vuotena huippuharppauksin, nousi maajoukkueen ykkösliberoksi ja pelaa nykyisin jo kolmatta kauttaan Venäjällä Sammelvuon joukkueessa.
Matti Hietanen palasi Suomeen ja Tiikereihin yli kymmenen ulkomailla vietetyn ammattilaisvuoden jälkeen. Voisi kuvitella, että jäähdyttelemään? No ei totisesti. Matti näytti muillekin, varsinkin nuoremmille, miten ja millä asenteella ammattimies treenaa.
Keväällä Matti oli yksi pääarkkitehdeista, kun pelattiin mestaruudesta. Ennen ensimmäistä mestaruuspeliä Kokkolan jäähallissa Lelu Ojansivun sairastuttua äkillisesti edellisyönä, Matti otti "siipiensä" suojaan koko joukkueen kuvannollisesti omalla esimerkillään ja mahtipelillään.
Pari viimeistä vuotta ei ole sitten olleetkaan yhtä juhlavia. Viimekaudella tuli sentään runkosarjan 4:s ja loppusijoitus viides sija.
Kuluva kausi on ollut yhtä vuoristorataa. Pahimmassa tapauksessa saatamme joutua vielä karsimaan sarjapaikasta. Toivottavasti ei sentään. En aio puuttua tämän kauden osalta sen kummemmin, jossa on ollut mukana paljon vastoinkäymisä ja loukkaantumisia avainpelaajien taholta. En ala nostattamaan kenenkään kiukunmäärää yli äyräitten meneväksi.
Kuten joku on ehkä arvannutkin, merkitsee tämä "raapustelu" osaltani sitä, että nyt on aika astua sivuun ja antaa tilaa nuoremmille.
Nyt alkaa vaihe, jossa mm. lapsenlapsilleni on aikaa enemmän. Kun omat lapseni olivat pieniä, olin aina töissä tai pitkillä pelireissuilla ympäri Suomea.
Jos nyt minulla ei ole aikaa lastenlapsilleni, saan katua sitä loppuelämäni.
Toivotan kaikille palstalaisille antoisia loppukevään pelejä ja myöhemmin hyvää na nautinnollista kesää!!!