no kerro miten tilastoista voi lukea, että siltalan vastaanotot jäävät jatkuvasti vajaiksi ja hänellä on vaikeuksia tappaa palloja hyökkäyksissä ?
Rapakunto jo asian alkuperäisenä esittelijänä tämän summasikin, rautalankavarmistus kaiken varalta:
Siltalan VO oli 12/1v/50%/8%. Siis kahdestatoista nostosta vain yksi oli täydellinen eli sellainen, josta passarin pitää pystyä kaikkia hyökkäysvaihtoehtoja ja maksimitempoa hyödyntämään. Joka toinen nosto oli laadultaan sellainen, että passarille jää vielä hyökkäyksen rakenteluun mahdollisuuksia, joka toisen jälkeen taas oli lähdettävä tappamaan roskapalloa.
Hyökkäys puolestaan 19/2v/0t/6p => tehokkuus 32%. Eli 19 kertaa pääsi hyökkäämään joista joka kolmas hyökkäys tappoi pallon.
Raadikin lukemat samanlaista tasoa, kuten jo mainittua, sillä erolla että hänen harteilleen laskettiin puolet enemmän passeja joista antoi virheillä suhteessa enemmän vastustajalle pisteitä kuin Siltala. Raadik oli siis kylläkin ensisijaisesti hyökkäävänä YP:nä jolle riskinotto hyväksyttävämpää, mutta pisteitäkin täytyisi siinä roolissa syntyä parempaan tahtiin.
Verkon toisella puolella taas Sundbergin VO 21/1v/62%/10% ja hyökkäys 18/2v/0t/11p=>tehokkuus 61%, kun taas Toimelalla VO 23/1v/52%/22% ja hyökkäys 13/3v/0t/3p => tehokkuus 23%. Nostot siis karvan verran paremmalla tasolla kuin Savon kaksikolla, mahdollistaen jonkin verran ykköstempopelaamistakin; Sundberg täytti hyökkäävän YP:n roolinsa odotusten mukaisesti, Toimela nostavana YP:nä jäi alle hyökkäystavoitteen mutta muuten hoiti homman.
Hakkurit pelasivat keskenään vertailukelpoisesti, keskeltä Valepalle 7 pinnan etumatka joka oli toinen ratkaiseva tekijä Valepan voitolle YP-kaksikoiden onnistumisen lisäksi. Liberoista Alan ei paljoa palloon koskenut, Kawaguchin numerot perustasoa (parempaa vastaaottoa olisi kaivattu).
Nämä sieltä tilastoista näkyy ihan suoraan.
