No kirjoitellaanpas jotain pitkästä aikaa. Hilima sanoi ettei muista pelistä mitään, joten yritetään turvautua Susikäden korvien välissä olevaan kovalevyyn + muutamiin muistiinpanoihin. Lehdistötilaisuuteen en päässyt, mutta Hilima ja jokunen muu oli siellä, joten kirjoittelen tässä pelistä ja joku muu sitten laittanee jotain pressin annista.
Pielavedelle oli pakkautunut 921 katsojaa, joten tiivistä tunnelmaa piisasi. Hallilla oli savolaisittain sanottuna "jookon roesketta". Saas nähdä paljonko on väkeä huomenna Siilinjärvellä. Timo Perälä sanoi odottavansa nelinumeroista katsojamäärää Ahmon koululle eli vähintään tuhatta silmäparia.
Avauserä alkoi keskiviikkona Sammolta hyvin, etenkin torjunta toimi mainiosti. Hurrikaani vaikutti melko vaisulta, mutta sitten tuli Kalle Määtän syöttövuoro, jonka ansiosta loimaalaiset pääsivät peliin mukaan. Itseluottamus alkoi nousta vieraiden leirissä.
Edettiin melko tiukoissa merkeissä kohti erän loppua, kunnes Hurrikaani sai taas hyvän syöttövuoron. Muistaakseni Koppanen oli tällä kertaa asialla. Samoin Määttä jatkoi hyvää syöttöään. Sampo alkoi tehdä yhä enemmän virheitä, ja varsinkin Herreralle tämä oli vaikea erä. Leikas jäi laidassa ja ylipäänsä hyökkäyksessä liian yksin. Lopulta Hurrikaani vei ihan ansaitusti avauserän nimiinsä lukemin 22-25. Hurrikaani teki vain yhden virheen koko erässä, kun taas Sampo peräti 11.
Toinen erä alkoi Sammolta heikosti ja sähellystä riitti, mutta pikku hiljaa ote alkoi löytyä. Toki Herreran ja Leikkaan varassa pitkälti oltiin, ja keskipeli oli melko olematonta aivan kuten avauserässäkin.
Lopulta erän ratkoivat Sammon passarit. Krause otti hyviä torjuntoja, hyökkäili toisesta kosketuksesta ja jakoi vielä siinä sivussa passeja laitoihin. Aleksi Kössi veti hyvän syöttövuoron erän loppuvaiheilla ja pitkälti sen ansiosta Sampo pääsi lopullisesti niskan päälle. Erä Sammolle 26-24 ja hurmos nousi. Kössillä oli jo avauserässä hyvä syöttövuoro, mutta tuolloin se ei vielä aivan riittänyt erävoittoon asti.
Kolmannessa erässä Sammon hyvä vire jatkui. Tilanne oli jo 13-9. Ville Kakko päätti ottaa aikalisän ja passarikin vaihtui Hurrikaani-leirissä. Homma alkoi kääntyä ja Sampo sortui jälleen lukuisiin virheisiin. Erän alussa jo melko hyvin toiminut Sammon keskipeli alkoi painua taas pimentoon.
Sampo ei kuitenkaan myynyt nahkaansa halvalla, ja se sai tapeltua itsensä hurjalla tsempillä mukaan taistoon. Hurrikaanin eräpallotilanteessa Jared Krausen huonosti toiminut syöttö osui vihdoinkin kunnolla ruutuun, ja Sampo nousi tasoihin 24-24. Rouva Fortunakin päätti osallistua peliin, ja seuraava Krausen syöttö meni verkkonauhan kautta ässänä Hurrikaanin kenttään, tilanne 25-24. Seuraavakin syöttö osui verkkonauhaan, mutta juuri ja juuri Hurrikaani pelasti pallon peliin ja hoiti mahtavalla torjunnalla pitkän nitropallon itselleen. Eikä tämä ollut suinkaan illan ainoa nitropallo...
Peli oli kohta tasan 26-26. Sammolla oli kaikki avaimet mennä taas eräpallotilanteeseen, mutta Hurrikaanin uskomaton puolustus- ja torjuntapeli toimi jälleen. Tämäkään ei vielä riittänyt, kun alkoi Timo Leikas vs. Hurrikaani -taistelu. Lopulta oli sitten Leikkaankin nöyrryttävä, kun Hurrikaanin torjunta nappasi jälleen yhden pinnan lisää ja erän Loimaalle luvuin 31-33. Leikas antoi kaikkensa erän lopulla ja sai hurjasti ruokaa, mutta ei riittänyt.
Neljäs erä...no olihan se melkoista katsottavaa. Sampo aloitti hienosti ja johti jo peräti 17-11. Peli rullasi hyvin ja monipuolisesti, ja Hurrikaanilla oli heikompi vaihe. Mutta ne virheet Sampo, ne virheet...sieltä se vain Hurrikaani kapusi peliin mukaan ja jopa johtoasemaan 21-23. Toki heillä oli hyviä omiakin suorituksia, mutta kyllähän Sampo avitti Hurrikaania, kun kipsi rasahti päälle. Peli puuroutui ja yksipuolistui, ja Leikkaallekin sattui tässä erässä joitakin synkkiä hetkiä.
Mutta mutta...kuin ihmeen kaupalla Sampo löysi taas torjuntansa ja syöttönsä kohdilleen, ja päädyttiin viidenteen erään. Erä Sammolle 25-23, vaikka moni ei siihen uskonut.
Päätöserään Sampo sai mainion lähdön, ja hallitsi tapahtumia loppuun asti. Nyt peli oli taas mukavan monipuolista ja sopivan rentoa. Erä isännille 15-9. Muutamalla tärkeällä hetkellä pallo myös pomppi suosiollisesti isännille. Ylipäätään tuntui, että Sammolla oli piirun verran enemmän onnea tänään, varsinkin silloin kun sitä tarvittiin.
Sammosta erottuivat totta kai Leikas ja Herrera, mutta oli Väliahokin ajoittain hyvä. Krause näytti taas, mihin vaalee ja viilee kanadalainen parhaimmillaan pystyy. Onhan se vain parhaimmillaan aikamoinen pelimies. Miinusta tulee siitä, että välillä keskipeli unohtui liikaa ja syöttö oli sitä yhtä suonenvetoa lukuun ottamatta melko heikkoa. Ilari Sivosen vastaanotto heitteli hieman, mutta puolustuksia hän haki paljon. Robert Seppäsellä vastaanotto toimi, mutta hyökkäys hyytyi pelin edetessä. Antti Poikela tuli paikkaamaan ja oli ihan jees.
Hurrikaanilta jäi mieleen paljon passeja saanut Cedic sekä hyvät keskimiehet, vaikka toki Oivasella on parempiakin päiviä ollut. Hyvin Koppanen ja Masa kuitenkin kääntelivät hyökkäyksiään. Mäntylä haki joitakin aivan uskomattomia puolustuksia niin käsillä kuin jaloillakin. Vastaanotto oli rautaa. Eemeli Kouki takoi vähän kuin varkain mainiot lukemat. Aivarsilta olen nähnyt parempaa, mikä lie kun mies ei ole ollut nyt entisessä loistossaan...
Huhhuh, pitiköhän se käydä hakemassa lääkäriltä nitroja. Niitä kun tarvittaneen huomenna ja kenties vielä ensi viikollakin...ja sitä seuraavalla...tämä kevät voi olla vielä pitkä ja pumppu on joutumassa koville! Noh, ehkä olen tulossa vanhaksi, kesällä kun paukkuu kolmekymppiä mittariin. Enää viitisen vuotta ikämiessarjoihin...
Tässäpä siis tarinaa. Pitää yrittää tässä nukkua, vaikka helppoa ei varmastikaan tule olemaan :woohoo: Mitähän sitä huomenna pureskelisi, kun kynsiä ei enää ole...
