Sen verran on vielä virtaa työkeikan jälkeen, että kirjoitetaanhan tännekin pitkästä aekoo.
Tuli siis ajettua karmeassa kelissä Pielavedelle ja vielä karmeammassa kelissä takaisin. Likinäköinen oli aikamoisissa vaikeuksissa Pielaveden ja Iisalmen välisellä erikoiskokeella.
Kun saavuin hallille, katselin ihmeissäni että keitäs ne nämä Särkkien numero 4 ja 5 oikein ovat. Nimiä kun ei ollut käsiohjelmassakaan. Paljastui, että kyseessä ovat puolalainen passari Maciej Kusaj ja brasilialainen hakkuri Baltar Ribeiro. Sentään internetin livescoresta löytyi heidän henkilötietonsa
Jutustelin Särkkien bussikuskin kanssa. Mies oli tavannut ko. kaksikon ensimmäistä kertaa tänään kun joukkue oli noussut linjuriin. Oli ihmetellyt hetken, kunnes Ramdoo oli sanonut että "don't worry, they are part of the team". Keskiviikkona olivat muistaakseni saapuneet Suomeen.
Särkkien kokoonpanossa on nyt siis kymmenen pelaajaa ja näistä neljä on ulkomaalaisia. Pelin jälkeen Shailen rupatteli, että tarkoituksena on edelleen laajentaa rinkiä. Muuten liigassa ei voi pärjätä.
Saas nähdä mistä maista vierahilta seuraavat Särkkien pelimiehet saapuvat. Ulkomaalaiskiintiöhän on jo täynnä kahden brassin ja yhden jenkin myötä. Siispä on katseltava EU-kansalaisia, joko suomalaisia tai sitten niitä muita.
Mutta itse peliin. Sammon avauksessa olivat jälleen passari Mäkitupa, hakkuri Leikas, yleispelaajat Seppänen ja Herrera sekä keskarit Kuda ja Väliaho. Liberona jatkoi Sivonen. Leikkaan mukaan nyt menee hyvin, kun Ilari ei pääse liikaa verkolle
Illu jatkoi, että on tykännyt olla liberona, koska kokee vastaanoton ja puolustamisen parhaiksi avuikseen. Muistelenpa myös, että joskus kausijulkaisussa hänen harras toiveensa oli: "Voi kun saisi edes kerran lyötyä siten, ettei libero nostaisi palloa naureskellen ylös"
nyt hän on sitten itse päässyt olemaan se naureskelija.
Särkiltä kentälle juoksivat Mäkinen passariksi, Ribeiro hakkuriksi, Keski-Sipilä ja Nadazdin yleispelaajiksi ja keskelle Carvalho sekä Kaksonen. Liberona pelasi Tiermas ja hän olikin joukkueensa parhaimmistoa tänään. Muuten Särkkien kokoonpano eli melkoisen paljon ja vaihtoruletti pyöri ahkerasti. Lupaava liigatulokas eli Peltokangaskin pyörähti kentällä.
Avauserä oli pitkään tasaista ja Särkät harasi ihan mukavasti vastaan. Toki Sampo teki tolkuttomasti virheitä ja avitti kaveria. Ainakin 4-5 ensimmäistä pistettään Särkät sai sampolaisten virheillä. Tilanteesta 18-16 Sampo rallatteli seitsemän pinnaa putkeen ja erä oli taputeltu. Kuda otti torjunnan, syötti pari kolme ässää ja muitakin vaikeita. Mies oli aivan hurjana!
Yksi avauserän ratkaisu oli myös Mäkituvan loukkaantuminen. Moni pelkäsi pahinta, mutta tuntui että Sammon peli vain parani kun Kössi tuli passariksi. Nopealla temmolla Aleksi pelasi. Torjunnassa on tietenkin ne tietyt rajoitteet pituuden vuoksi, mutta muuten ihan kelpo peliä.
Tonin nilkkavamma ei vissiin ole onneksi kovin vakava, mutta Jukka Tuovinen sanoi että huomenna selviää lisää. "Enhän minä ole lääkäri vaan valmentaja", hän veisteli. Toiveissa on, että Toni toipuisi keskiviikon huippuotteluun Vammalaa vastaan. Verkolla torjuntatilanteessa se nilkka jotenkin muljahti.
Toinen erä oli Sammolta alkuun melkoista koheltamista, mutta toki myös Särkät paransi otteitaan ja uudet vahvistukset alkoivat päästä vauhtiin. Vastaanotto toimi ja hyökkäykset paukkuivat. Uskoisin että uusista ulkomaalaisista on vielä iloa kalajokelaisille, kunhan saavat treenejä ja pelejä alle. Shailenin mukaan tunnelataus oli heillä aika korkea ja saattoi mennä välillä yli, kun oli niin kova halu näyttää osaamistaan.
Tilanne oli piakkoin jo murheellinen 9-17. Sampo kuitenkin veti Väliahon syöttövuorolla upean kirin ja nousi mukaan taistoon. Erän lopun ratkaisi yksinkertaisesti Sammon kovempi rutiini ja laajempi ratkaisijoiden rintama.
Kolmas erä oli lähinnä vain muodollisuus. Särkät ei ollut toipunut toisen erän romahduksesta. Sen jos olisivat vieneet, niin tiedäpä mitä ottelusta olisikaan vielä tullut...
Sammon seuraava peli on siis jo keskiviikkona, kun VaLePa saapuu Siilinjärvelle. Samalla tulee päätökseen 14 päivän putki, jonka aikana on viisi peliä. Vastaavasti marraskuussa Sammolla on vain neljä ottelua.
Jukka Tuovinen ja muutama pelaajakin sanoi, että sillähän se on mentävä mitä annetaan, vaikka otteluohjelma onkin melko erikoinen. Ja eivät kai he ole vielä hirveästi marraskuuta mietiskelleet
ollut tässä lokakuussakin sen verran tekemistä. Toki nyt ei ole juurikaan ehtinyt harjoitella (ainakaan fysiikkaa), mutta marraskuussa sillekin on sitten mukavasti aikaa. Harvinaista herkkua on myös sampolaisille luvassa, kun useampi viikonloppu taisi olla peleistä vapaata marraskuun aikana.
"Jookon roesketta" ei Pielavedellä ollut, katsojia oli vain 340. Toisaalta tunnelma oli silti ihan mukava, kyllä Pielavedessä on aina se jokin oma hohtonsa. Mutta moni varmaankin odotteli jo keskiviikon VaLePa-peliä. Harmi että näitä kotimatseja joskus sattuu näinkin lähekkäin. Moni tekee valinnan, että menee vain jompaan kumpaan. Toki sää ja ajokelikään eivät tällä kertaa suosineet pitkämatkalaisia.
Mutta joo, hauskaa oli istua lauteilla ja T.E.N.E:n kanssa analysoida peliä
Poikela esiintyi tänään ihan lupauksia herättävästi kun hän korvasi vaihtoon pehmenneen Seppäsen. Kyllähän Antti tuo verkolle hyökkäysvoimaa, ja etenkin Kudan kanssa paritorjunta oli paikoin näyttävää katseltavaa. Syöttökin oli totutun varma ja paha.
Sammolla on siis hyvä voittoputki kehkeytynyt, jospa se jatkuisi keskiviikkona. Silloinkin olen menossa paikalle, katsellaan jaksaako/ehtiikö milloin taas raapustella tänne.
Siinäpä jotain ulkomuistista lueteltuna
