Sampo ja VaLePa virittelevät melkoista ottelusarjaa. Kaksi peliä on takana ja näissä on tahkottu jo kymmenen erää. Ja huomenna pitäisi jo jatkaa! Tämänpäiväinen olisi voinut päättyä ihan kummalle tahansa, mutta Sampo puristi lopulta niukkaan 3-2 (15-25, 25-21, 25-23, 22-25, 15-12) -voittoon. Pienet asiat, aavistuksen leveämpi materiaali ja mielestäni myös kotiyleisön huutomyrsky tekivät sen ratkaisevan eron.
Ensimmäinen erä oli pielavetisille yhtä piinaa. Toni Mäkituvalta ei onnistunut passarina yhtikäs mikään, ja samaa voidaan kyllä sanoa muistakin sampolaisista. Virheitä tuli toisensa perään ja peli oli yhtä säheltämistä, johtuen pitkälti vastaanotosta joka oli välillä luokatonta. Mäkituvan passit jäivät usein liian mataliksi tai karkailivat minne sattuu. Pitkään mentiin, ennen kuin Sampo sai ensimmäisen hyökkäyspisteensä ja kunnon iskuja aikaiseksi. Jukka Tuovinen arvelikin ottelun jälkeen, että Sampo otti aivan liikaa paineita ja kotikenttäetu näytti kääntyvän lähinnä kotirasitteeksi.
- Olimme täysin jäässä avauserän ajan, Tuovinen harmitteli.
- Meiltä erä oli puolestaan täydellinen. Vastaanotto toimi ja tehoja löytyi, ja lisäksi syöttö oli tarpeeksi vaikea. Ottelun edetessä otteemme kuitenkin katosi hieman, kertasi Ugis Krastins.
Sampo roikkui avauserän alussa joten kuten löyhässä hirressä, kun Vammalakin teki ihan kohtalaisesti virheitä. Lisäksi Aki Riihimäen tulo Sammon passariksi rauhoitti ja selkeytti hetkellisesti isäntien peliä. Lopulta teknisen aikalisän jälkeen kentällä oli kuitenkin vain yksi joukkue. VaLePa pelasi perusvarmaa peliä ja antoi Sammon jatkaa virheiden tekoa. Antti Esko pyöritti nopeaa ja monipuolista hyökkäystä loistavasta vastaanotosta, ja pallo paukkui parkettiin niin laidasta, keskeltä kuin kuutospaikaltakin. Ja onhan se sanottava, että on se tuo Kunnarin Olli aikamoinen epeli! Ikinä ei tiedä, että millainen lyönti mieheltä on tulossa. Kyllä siinä on Suomen paras yp.
Toinen erä oli jo tasaisempaa vääntöä, mutta VaLePa näytti kampeavan jo sitäkin itselleen. Sitten astui kuitenkin Mikko Väliaho syöttöruutuun aivan erän lopulla, ja hän siivitti leijallaan Sammon rinnalle ja ohi. Väliahon syöttö luhisti Vammalan vastaanoton täysin palasiksi.
- Aina sanotaan, ettei yksi pelaaja voi ratkaista näitä pelejä, mutta kyllähän Mikko oli tänään loistava. Hän ikään kuin käynnisti meidän pelin toisen erän lopulla ja kävi muutaman muunkin hyvän syöttövuoron vetämässä ottelun edetessä, kehaisi Tuovisen Jukka.
Toisessa erässä nähtiin myös useampi kyseenalainen tilanne, ja tuomarit joutuivat koville kuten monta kertaa myöhemminkin ottelun aikana (esim. oliko käsittelyvirhe vai ei, oliko pallo sisällä vai ei). Tunteet kävivät jo melkoisen lämpöisinä, ja pää- sekä verkkotuomarilla oli täysi työ pitää muutamia pelaajia ja valmentajia aisoissa.
Sammon hyvästä kakkoserästä kertoo jotain sekin, että jokainen pelaaja pääsi plussalle. Erityisesti Enderwin Herrera oli mahtavassa iskussa nelospaikalla. Myös vastaanotto parani selvästi ja tällöin Riihimäki pääsi kapellimestaroimaan paremmin. VaLePalta Oivanen ja Krastins olivat tässä erässä varsin vaisuja, joten niinpä Kunnari jäi laidassa turhan yksin. Heikon vastaanoton myötä keskeltäkään ei päästy pelaamaan toivotulla tavalla.
Kolmannessa erässä pielavetiset jatkoivat siitä, mihin toisen erän lopettivat. Hurmoksen päälle saanut ryhmä painoi vastustamattomasti erävoittoon, vaikka Vammala sinnittelikin hyvin mukana ja nousi usein ahdingosta mukaan taistoon. Tässä erässä molemmat joukkueet puolustivat mahtavasti ja niinpä nähtiin huikeita ralleja, mikä oli yleisön mieleen. Pielavetisten riemuksi Sampo onnistui kääntämään näitä pitkiä nitropalloja paremmin itselleen ja muutama kyseenalainen tilannekin vihellettiin kotijoukkueen eduksi. Tämä ei miellyttänyt alkuunkaan Ugis Krastinsia. Hyvin lähellä oli, ettei eräs jakkara saanut tuntea Ugiksen hevosenpotkun voimaa erän jälkeen.
Neljäskin erä näytti jo sampolaisittain hyvältä ja joukkue oli kuskin paikalla. Erän puolivälin tienoilla kotijoukkueen paketti kuitenkin hajosi hieman ja tuomareidenkaan muutamat tuomiot eivät olleet mieluisia. Muun muassa Jukka Tuovinen pauhasi sen verran rajusti, että hankki kirosanojen säestämänä itselleen keltaisen kortin. Sammolta kului paljon energiaa jälkipeliin. Toki myös Vammalan peli parani, kun laidassa Kunnari sai loistavaa tukea Elviss Krastinsilta ja keskellä Juha Aho oli iskussa. Mikko Oivasen erä ei oikein tämäkään ollut. Lopulta Oivanen päätyikin kokonaistilastoissa miinukselle (-1), vaikka teki ottelussa 14 pistettä.
Viides erä oli taattua trilleriä. Sampo aloitti loistavasti ja taisteli itselleen neljän pisteen etumatkan. Tilanne oli 8-4 ja kaikki näytti rullaavan mainiosti kuppivastaanottojen myötä. Yleisö oli hurmiossa. Sitten nähtiin pitkä palloralli, jonka aikana varmaankin jokainen pelaaja sai koskea palloon ja osa ties millä ruumiinosilla. Lopulta tuomarin oli vihellettävä peli poikki, kun Aki Riihimäellä oli sananmukaisesti pää auki. Hän loukkasi itseään pallontavoittelutilanteessa, ja silmäkulma vuosi verta. Niinpä Aki joutui sivuun paikattavaksi, ja alussa pahoin epäonnistunut Toni Mäkitupa joutui kovaan paikkaan. Hän syöttikin heti pitkäksi ja toisessa pallossa jatkui samanlainen vaisuus kuin ensimmäisen erän alussa. VaLePa saikin todella helposti kaksi pistettä ja tuli jo 8-6:een.
Riihimäki palasi lopulta kentälle, ja Sammon peli palasi samalla takaisin uomiinsa. Vammala kuitenkin puristi väkisin rinnalle, kun tehomies Kunnari tuntui saavan joka ikisen passin Eskolta. Tilanteesta 10-10 lähdettiin ratkomaan ottelua, ja Sampo oli piirun verran parempi Herreran ja etenkin Leikkaan Timon johdolla. Timpalta nähtiin painavia lyöntejä
kaiken kaikkiaan hän haastoi hienosti maajoukkuemies Oivasen. Mikon esitys oli ailahteleva tänään, ja paljon on töitä edessä mikäli hän meinaa Sivulaa haastaa Sammelvuon sotureissa. Itse asiassa Sammelvuo oli tänään Pielaveden lehtereillä.
Ugis Krastinsin oli vaikea keksiä sanottavaa pelin jälkeen. Joukkue pääsi enemmän plussalle kuin Sampo (+31 vs. +26) ja otti enemmän torjuntoja (18-14), mutta hävisi silti. Syöttö, vastaanotto ja hyökkäys menivät pitkässä ottelussa melko lailla tasan. Ottelun tehokkaimmat olivat Kunnari (22/+10) ja Herrera (17/+6). Sammon materiaali oli kuitenkin tänään leveämpi, kun se sai parempia apuja vaihtopenkiltä etenkin Väliahon ja Riihimäen muodossa. Lisäksi kotiyleisön kannustus teki kyllä kieltämättä paljon tiukoissa paikoissa.
- Aina ei voi voittaa, Krastins tuumi klassista urheilufraasia käyttäen ja katsoi jo tiukasti kohti huomista.
- Tänään oli melkeinpä pakko voittaa ja se voitto myös otettiin alkuvaikeuksien jälkeen. Huomenna kuitenkin pitää jo jatkaa ja edelleen vaaditaan myös se yksi vierasvoitto, Jukka Tuovinen totesi.
Yhtä asiaa piti tänään(kin) ihailla taas jokusen kerran. Onhan se tuo Riihimäki-Säisä -akseli aikamoinen klassikko. Näkee että pojat ovat muutaman kerran kuvioita hioneet :lol:
