Välillä pitää käydä kirjoittamassakin, ennen kuin "kesäloma" alkaa. Nyt on pari viikkoa tullut sulateltua mestaruutta ja muutamia ajatuksia joukkueesta ja kaudesta. Lähtökohdat kauteen olivat vähintäänkin haasteelliset, uusiutunut joukkue ja päävalmentajakin Euroopan kentillä lähes kauden alkuun asti. Muita syitä vieraspelien heikkoon syyskauteen tuskin kannattaa hakeakaan. Harjoituspelit kakkosvalmentajan ohjauksessa sujuivat ihan hyvin, mutta Sotoksen pilkuntarkkuus saattoi olla pelaajille shokki alkuun.
Katja Kylmäahoa aika moni piti jo kehäraakkina ja Kuusamon hutihankintana, mutta Joanna Kallisen kanssa he muodostivat hyvän passaritiimin. "Pelaajaurani paras passarikaksikko", kuten Kylmäaho totesi Koillissanomien videohaastattelussa. Sitä voi ihmetellä, miten nuori passari voi antaa ohjeita konkarillekin, mutta haastattelun mukaan auttaminen oli molemminsuuntaista. Moni Kuusamossakin oli sitä mieltä, että ykköspassari saattaa vaihtua nuorempaan kesken kauden. Mutta jälleen tullaan kilpailun kirittämisvaikutukseen pelipaikoista, jota itsekin pidän äärimmäisen tärkeänä. Sotos luotti silti koko kauden Kylmäahoon ja se oli viisasta näin jälkikäteen. Olihan Kylmäaho ehkä merkittävin yksittäinen tekijä Pölkyn toiseen mestaruuteen.
Mutta mikä sai Kylmäahon noin loistavaan vireeseen ja pelihuumoriin? Sitä pitäisi kysyä häneltä itseltään, mutta haastatteluissa on tihkunut rivien välistä, että kaikki palaset olivat kunnossa, olosuhteissa ja ympäristössä. Joukkueen rakentamisessa voi mennä moni asia pieleen, eikä Pölkyn mestaruustaival ollut siinä suhteessa poikkeus. Brassihakkuri pehmeni Euro-peleissä totaalisesti ja hänen kausi päättyi lopulta loukkaantumiseen. Toivottavasti se oli fyysistä eikä henkistä? Yksi jenkkipelaajista pääsi myös kotimatkalle. Euro-pelit olivat valtava pettymys ja toivottavasti seuraava kausi käynnistyy paremmin kuin mennyt. Samaan sarjaan voi laskea myös Cupin finaaleista putoamisen, mutta kevättä ajatellen se ei ollut yhtään huono juttu ja toi hyvää harjoitteluaikaa tilalle.
Nusbaumin ja Palmerin tulo joukkueeseen jouluna oli kova juttu. Siitä käynnistyi nousu, joka päättyi mestaruuteen. Nusbaum näytti parhaansa väieräsarjassa Kangasalaa vastaan. Laitapelaajien kierrättäminen oli myös hyvä asia eikä ketään peluutettu puhki. Nusbaumin olkapäävamma ei vaikuttanut mitenkään Pölkyn pelisuorituksiin ja miksi ei? Siksi kun Palmer sai enemmän peliaikaa ja hän oli parempi kuin moni ymmärsikään. Vähävirheinen, takuuvarma pelaaja ja parhaimmillaan otteluiden ratkaisupalloissa. Myös joukkueen ehdoton henkinen selkäranka. Kannattaa käydä katsomassa Palmerin kauden huippuhetket tuubista. Hän olisi mielestäni ansainnut paikan huhtikuun tähdistökentässä toisena yleispelaajana, mutta Mosser sai paikan vanhoilla meriiteillä. Ja huom, tämäkin on vain Bongaajan oma mielipide, josta ei kannata kenenkään loukkaantua
.
Pitää alkaa lopettelemaan, ettei veny turhan pitkäksi. Mutta hieman Bongaajan kirjoittelusta, josta jotkut ilmaisivat kyllästyneisyytensä. Myönnän. Mutta ymmärsin jo tammi-helmikuussa mitä tuleman pitää, toki aika moni muukin täällä kirjoittavista.
Mukavia ja aurinkoisia kevätpäiviä kaikille "lajiniiloille". Viime kausi alkaa olla taputeltu!
