Kuopion Studentialla oli oikein hyvä tunnelma ja yleisöäkin tuvan täydeltä. Yksittäiset rummut olivat molempien kannustajilla, mutta rumpuryhmä taisi puuttua ja olisiko olemasskin vain runoilijan sielunmaisemassa.
Ennen ottelua paikalliset kirvesmiehet naulasivat parkettia kiinni lattiaan ja onko niin, että Studentian päivät ovat jo muutenkin luetut?
Hyvää taistelua etenkin kahden ensimmäisen erän puoliväliin asti.
Fantastista aattelin, kerrassaan hieno juttu, kun joku kerrankin kaipaa Tero Anteroa! Kiitos siis siitä rakas koillismaalainen lintuharrastajaystäväni. Joulu on saanut sinutkin näemmä herkistymään. Pidetään tämä pimeämpinäkin aikoina.
Aloitan raporttimme viivästymisen meriselityksellä, vaikka se edelleenkin peittoaa tuoreudessaan muun muassa OrPon ja monen muun liigaseuran tiedotusosaston toimintavalmiuden.
Arttu oli saanut kuulla rumpurinkimme aikeista matkustaa vieraille maille kilpailijoita katsomaan. Niinpä hän toiminnan miehenä oli ottanut samantien yhteyttä Kangasalan Tokmanniin ja kieltänyt meille uusien ämpäreiden luovuttamisen. Olihan entiset hakattu pohjattomiksi.
Lähdimme siis ilman soittimia sotaan ja siksi niitä ei näkynyt Studentiallakaan (meidän käsissä). Paikalla oli kyllä paikallinen duo valkoisin ämpärein, mutta meno oli vaimeaa, kuten Kuopiossa yleensä, jos kysymyksessä ei ole 7. finaalin viidennen erän ottelupallo, jota kotijoukkue johtaa vähintään 14-2. Silloin ollaan saletissa ja voidaan vähän taputellakin, niin ei tule savolaisten suotta turhaa innostuttua.
Järeämpää patteristoa paikalla oli kahden keskipitkän matkan rummun verran. Siinä tykistön voimasuhteet menivät 1-1. Tosin Kuusamon rumputuli oli ylivoimaista johtuen joukkueen matkassa kulkevan tulenjohtajan heittäytymiskyvystä ja joukkueiden välisistä peliesityksistä.
Vaitonaista väkeä oli saapunut paikalle raportoidusti 480, kiitos paikallisen osuuskaupan tarjoamien vapaalippujen. Ehkä näin paljon ei olisi rohjennut kirjata aikakirjoihin kukaan muu kuin Lemminkäisen Tomi, vaikka Studentiallakin väki pääsee piiloon kameran taakse.
Ennen pelin alkua naputeltiin tosiaankin parkettia kasaan. Kuulimme siihen syynkin Puijon vt. valmiuspäällikkö Kuappisen Kaesalta: He pelkäsivät kestäisikö lattia Nusbaumin musertavaa ponnistusvoimaa.
Syytä olikin. Pohjois-Savon Metsänhoitoyhdistyksestä eläkkeellä oleva metsätyönjohtaja Agapetus Kekäle mittasi relaskoopilla tämän Karlailin liitelevän parhaimmillaan 89 senttiä parketin pinnan yläpuolella.
-Jalat hieman polvista koukussa, Kekäle täsmensi meille saamaansa mittaustulosta pelin jo tauottua.
Pelaajien alkuesittelyssä metsätyönjohtaja Kekäleen järkähtämätön relaskooppi paljasti paljon muutakin mielenkiintoista. Amerikkalaisten pelaajien pituuden muuttaminen jaloista ja tuumista senteiksi on edelleen erän matematiikan vaikeimmin ratkaistavista lausekkeista, missä Fermantinkin yhtälö olisi lasten leikkiä. Ihan sama mitä Pölkyn puukauppakirjoissa lukee, mutta pisimmät pelaajat olivat Kekäleen mukaan keskarit Jones ja Malinen. Tosin Jones taitaa olla sitä myös sentteinäkin, joten hänelle Kekäle ei antanut matematiikasta ehtoja.
-Puijon ulkomaanavut olisivat saaneet sitä vastoin edes hiukan liioitella pituuksiaan. Liian lyhyitä ovat tukkipuiksi, Kekäle totesi ammattimiehen äänellä.
Runkoläpimittaa hän ei rumpuringin lukuisista pyynnöistä huolimatta halunnut kommentoida.
-Pysytäänpä aiheessa, Agapetus komensi meitä pirkanmaalaisia keskittymään lajin hienouksiin.
Siitä raportoimme mielellämme lisää, jos tämä kirjoitus saa yli kymmenen kannatusääntä. Muuten pyydämme lukijoita kääntymään liiton puoleen ja tilaamaan katseltavaksi ottelun päätykameratallenteet.