Naisten Mestaruusliigassa on paljon pelaajia, jotka ovat mukana vain vaihtopelaajina. Ykkösseitsikko pelaa kauden koko ajan. Usein vaihtopelaajien tarkoitus on auttaa siinä, että joukkueessa pitää sääntöjen mukaan olla 12 pelaajaa. Harjoituksissa se helpottaa esim. olemalla varjoseitsikkona. Kausi on pitkä, siinä puolapuiden vieressä odottelemassa mahdollisuutta päästä kentälle ehkä syöttämään tai torjumaan jopa tuplavaihtoon. Moni lahjakas kestää tätä kauden jopa toisenkin. Sen jälkeen hän huomaa oliko se tässä lentopallourani? Tärkeämmäksi tulevat opiskelu, työ, välivuosi jopa uran lopettaminen. Liigassa on myös joukkueita, joissa olisi seitsikkopaikkoja tarjolla. Se ei kiinnosta, vaikka siitä he saisivat myös rahallisen korvauksen. Pelaajat eivät tunnu ymmärtävän sitä tosiasiaa, että aktiivinen pelaaminen kehittää heitä paremmin kuin nojapuilla nojaaminen. Tällä hetkellä lahjakkaimmat pelaajat keskittyvät muutamiin isompiin ja aktiivisiin paikkakuntiin, joissa on myös akatemia, ykkössarja, mahdollista opiskella unohtamatta siviilielämää. Muut paikkakunnat joutuvat turvautumaan taasulkolaisiin pelaajiin, alemmista sarjoista tuleviin pelaajiin sekä omiin junioreihin. Liigan kehitys on selkeä. Se on jakaantumassa kahteen osaan. Tänä vuonna sarja oli tasainen ja hyvätasoinen. Se oli hyvä asia. Vaikea taloustilanne maassamme tekee liigassa hallaa. Pelaaminen liigassa vaatii rahaa, eikä sinne voi enää lähteä harrastelumielessä. Se näkyy miksi ykkössarjasta ei ole kiinnostusta nousta. Lentis on mukava harrastus opiskelun ja työn ohessa.
