Hienoa, että paikka EM kisoihin tuli!
Omasta vinkkelistä katsottuna aika paljon oli muutettu edellisestä Montenegro pelistä. Karhuhan tiedetään erinomaiseksi pallon tappajaksi yhtä torjujaa vastaan, mutta olevan vaikeuksissa korkean tiiviin paritorjunnan kanssa. Nyt valmennusjohto oli muuttanut pelitaktiikkaa siten, että erityisesti Duerovic MNE’s keskarina steppasi keskellä epätietoisena mihin menisi, ja oli lähes aina torjunnoissaan myöhässä, kun Alanko heittikin passin Karhulle. Tämä tietenkin teetti Czakan’illa paljon ’hämäys’ hyppyjä ja vähensi numeroissa hänen onnistumistaan, mutta todellisuudessa lisäsi Joukkueen onnistumisia. Tällä tavalla Sallan rooli kasvoi paljon, ja hän suoriutui siitä erinomaisesti. Pia sai myös mielestäni enemmän ruokaa kakkospaikalle, onnistuen varsin hyvin lyöntipuolella, vaikkei aivan terävämmillään näytä olevankaan. Molempien keskareiden peliä oli myös muutettu, niin että löivät siirtoja sekä edestä, että takaa, ja jopa jonkun paterinkin. Tuo entisestään sekoitti MNE’n torjuntaa. Riikilä puolestaan, varmaan edellisen ottelun perusteella, sai vastaansa korkean paritorjunnan, aivan kuten Salla Karhu edellisessä pelissä, ja sen ohittaminen osoittautui hänen pituudellaan melkoisen ylivoimaiseksi. Korhonen pääsi myös useasti lähes yhtä torjujaa vastaan, eli keskari hyppäsi myöhässä ja niissä palloissa hoiteli tehtävänsä vähintäänkin tyydyttävästi. Vastaanotto oli myös hiukan parempaa, kuin edellisessä pelissä ja sitä myötä myös erityisesti laitapassit olivat tarkempia ja paremmin ajoitettuja. Suomen torjuntapeli ei noussut suureen onnistujan rooliin, mutta kun tuo Koko Joukkueen hyökkäyspeli parani noin paljon, niin kokonaisuutena tuloksena oli selkeä voitto.
Jessica Kosonen selvästi jännitti sisään tulossaan, mikä näkyi erityisesti koko liigakauden erinomaisesti sujuneiden hypärisyöttöjen epäonnistumisina, kuten myös muutamana pahana vastaanottovirheenä. Tosin vastaanotot paranivat alun jälkeen, ja erityisesti silmään pistivät hänen useat jatkopallojen toimitukset riittävän korkeana ja tarkkana passarille, mistä sitten Alanko pystyi helpommin tarkkoihin passeihin. Suvi Kokkonen pääsi lopussa vähän kentälle hänkin, ja näytti siinä toisen YP’n paikalla heti sitä lyöntikorkeuttaan käyttämällä torjunnan yläkäsiä pisteen tekoon, kun ei torjunnan sivusta päässyt
Mutta kuten joku tuolla aiemmin viittasi Kehumisiin ja Moittimisiin työelämässäkin, itse puhuisin mieluummin kehityskeskusteluista, missä kerrotaan mikä on mennyt hyvin, mutta myös käsitellään, missä olisi vielä parannettavaa, kun eteenpäin pyritään. Onnistumisia tulikin käsiteltyä jo tuossa yllä, kehitettävää ko turnauksen perusteella olisi Vastaanoton tarkkuudessa, Kenttäpuolustuksessa, ja toisen YP’n lyöntikorkeudessa. Myös rosterin peliaikaa olisi voinut jakaa tasaisemmin erityisesti Kosovo peleissä