Sakelle jotain infoa ainakin, vaikka ei ihmeitä tietoja itselläkään juuri Hollannin naisten touhuista ole.
Hollannin suhteellisen kova taso on aika mielenkiintoinen ja omituinenkin, sillä heidän oma sarjansahan ei ole hirveän hyvän tasoinen. Vähänkin kovemmat pelaajat lähtevät nopeasti ulkomaan kentille. Ehkä tässä on myös syy laadukkaisiin yksilöihin? Kovat pelit ja reenaus luonnollisesti kehittävät. Ja sitten kun kovia yksilöitä on edes lähelle kuusikollinen alkaa menestystä tulla.
Mutta se täytyy sanoa, että on Hollannin naisillakin terävin kärki aika ohut. Kesän Nations Leaguessa he lepuuttivat useampaa naista normaalista pelaajistostaan ja antoivat nuorille peliaikaa. Näissä matseissa tilastot näyttää 2 voittoa ja 7 tappiota. Voitotkin tuli Etelä-Koreaa ja Bulgariaa vastaan, jotka olivat liigan viimeinen ja toiseksi viimeinen. Nations Leaguen kuuteen jäljellä olevaan peliin kasattiin sitten normaali kentällinen, ja niistä tuli 4 voittoa ja 2 tiukkaa 3-2 tappiota, joista toinen tosi kovalle USAlle.
Alankomaissahan beach volley on myös todella suositussa ja arvostetussa asemassa. Paikoittain lentopalloa hyvinkin jopa edellä, joka ei kovin monessa maassa toteudu. Hollannilla onkin kovia pareja molemmissa sukupuolissa biitsissä. Tiedä sitten miten tämä vaikuttaa lentopallon tasoon, mutta ainakin muutamia kovia pelaajia se vie sisältä ulos hiekalle. Mielenkiintoisena esimerkkinä ja knoppitietona voisi mainita Van Garderenin, joka napattiin sisäpalloilusta biitsiin Christian Varenhorstin pariksi. Van Garderen reenasi hiekalla lajia 3 kuukautta ja sijottui MM-kisoissa neljänneksi. Moni oletti että tässä on varma tuleva kestomenestyjä parivaljakko biitsiin, mutta Van Garderen tuumi, että lentopallo on sittenkin enemmän hänen juttunsa ja pelaa nyt taas avauskentällisessä yleispelaajana Hollannin maajoukkueessa.