Kirjoitellaas vähän taasen kausiennakkoa. Hieman myöhässä aikataulusta kun pelitkin jo käynnissä.
Joukkueet jaettu kolmeen sakkiin: Mestariehdokkaat, varmat pudotuspelijengit ja karsinnan välttelijät.
Aloitetaan mestariehdokkaista
Hurrikaani Loimaa
Mestaruusjengi menetti ison osuuden aloitusseitsikostaan, varsinkin kun Hurrikaani toimi viimevuosina monen nuoren pelaajan ponnahdusalustana maailmalle. Edelliskauden pelaajista Santeri Välimaata kasvatettiin kaudesta 19/20 lähtien, Haapaniemi ja Nooa Marttila toimivat kahden vuoden ”projekteina”. Pettyä oli ymmärrettävästi hankala pitää, matkalaukun pakkaaminen hänelle tuttua ja varmasti mieluista hommaa kun koko uralta ei löydy yli yhden kauden pysyvyyttä. Kysyntääkin varmasti oli vahvojen otteiden myötä Akaalla ja Hurrikaanissa. Kofi oli mahdoton nakki, seuraava seura on Ranskassa mutta pienellä maltilla olisivat isommatkin ovet voineet aueta suoraan.
Pysyvyyttä tuo Kuoksan jatko sekä että joukkueessa kuitenkin säilyy edelliskauden sensaatio Eetu Häyrinen, liigan paras libero Gooch, loukkaantumisesta palannut Niinivaara, finaalisarjassa loistanut Rahko ja vaihtopenkin nuoriso-osasto.
Mestaruuden makuun päässyt organisaatio on kuitenkin joutunut uusiutumaan isolla kädellä. Puolaan siirtynyttä Välimaata paikkaamaan hankittiin paluumuuttaja Matt West. Westin CV on vakuuttuva: Ranskaa, Turkkia, Saksaa, Puolaa. Ulottuvan ja kovasyöttöisen Westin voi odottaa olevan pelipaikkansa kermaa tulevalla kaudella. Puntinkaan ei pitäisi tutista vuosikymmenen ammattilaiskokemuksen myötä.
”Kofin” tilalle tuleva Shunichiro Sato lienee ainakin mielenkiintoisin pelaajahankinta Mestaruusliigassa vuosiin. Maailmalta paikkaa etsiviin japanilaisliberoihin on suomessakin jo totuttu, muttei päälle kaksimetrisiin keskareihin. Harjoituspelien perusteella pelitaitoja löytyy pituuden lisäksi.
Molemmilla uusilla yleispelaajilla on samankaltaiset tarinat. Gianni NCAA:ssa ja Hollands Usportsissa olivat isoissa rooleissa yllätysmenestystä niittäneissä joukkueissaan. Giannin GCU voitti konferenssifinaalinsa ohi NCAA:n tulevan mestarin UCLA:n. Finaaliturnauksessa tie katkesi katkerassa 3-2 semifinaalitappiossa Long Beachille. Hollandsin Sherbrooke voitti ylivoimaisesti konferenssinsä ja eteni toisen kerran peräkkäin Kanadan yliopistosarja Usportsin finaaliturnauksen finaaliin. Tällä kertaa tappio oli erityisen karvas 3-2 Albertan kultakarhuille. Muitakin samankaltaisuuksia pelaajien väliltä löytyy, B-maajoukkueissa Gianni on pelannut hakkurin paikalla ja Hollands taasen sekä liberon että yleispelaajan paikalla. Vahvuudet voikin noista roolituksista päätellä. Rahko taasen on se tasapainottava yksilö näiden kahden väliltä ja en yllättyisi vaikka kolmea yleispelaajaa rotatoitaisiin vahvasti kauden mittaan.
Hurrikaanin isoin koetinkivi on se pystyykö joku kolmikosta Gianni, Hollands tai Rahko täyttämään Pettyn älyttömän tuotannon. Muut pelin osa-alueet voivat jopa Pettystä vahvistua, mutta härkämäinen ison pallon urakoitsija on useimmiten ollut mestaruuden tae. Vastaanotossa joukkueen pitäisi olla Goochin (ja Hollandsin) myötä sarjan kärkeä. Harjoituspeleissä syöttöpeli on ollut myös vakuuttavaa. Kofin vastustajia lannistavaa tuotantoa on keskeltä hankala jäljentää mutta etenkin hyökkäyspelin pitäisi keskeltä kyllä kulkea. Kuuluisa ”voittamisen kulttuuri” voi olla vahva tekijä kevään pudotuspeleissä, joihin Hurrikaanin voi odottaa lähtevän kärkipaikkojen tuntumasta.
Akaa Volley
Akaa Volley perusti vuonna 2018 ”Klubi 2027” -yhteisön jonka ajatuksena oli innostaa paikallisia toimijoita lähtemään mukaan tukemaan toimintaa jonka tavoitteena olivat mitalipelit viimeistään 2027. Nyt mennään kaudessa 24/25 ja paljon on muuttunut keväästä 2018 jolloin Akaa vielä joutui liigakarsintoihin Maaningan Mahtia vastaan. Pelit on viety Toijalan monarilta uutuuttaan kiiltelevällä (vaikkakin penkeiltään kiukuttelevalle) Akaa Areenalle. Seuran toiminta on nostettu kaikilla mittareilla liigan kärkeen, sekä taustojen, olosuhteiden että pelin tasonkin suhteen. Mitalipelejä pelattiin jo lopulta 4 kautta myöhemmin kun 21/22 kaudella Akaa voitti pronssia. Sen jälkeen Akaa on ollut kahdesti lähellä, mutta lopulta finaalisarjassa kovin kaukana mestaruudesta.
Pelaajahankintojen strategia on vaihdellut rajusti viimevuosina. Alkuun uskottavuus ja nousu huipulle haettiin kokeneilla suomalaispelaajilla (Sivula, Sinkkonen). Sitten pistettiin panokset ulkomaalaisvahvistuksiin Pettyn, Fazlin ja Beikin muodossa. Kansainvälisen värin jälkeen viimekaudella panostettiin lupaaviin nuorehkoihin suomalaispelaajiin (Ivanov, Pozo Hernandez, Heiskanen, Räsänen, Tyynismaa, Taponen) höystettynä Smidlin pajavasaralla. Nyt puuttuva kokemus on korvattu paluumuuttajilla.
Niklas Seppänen ja Sakari Mäkinen, kaksi nimeä joita en odottanut Toijalan Monarilla 2018 istuessani Akaan väreihin. Mäkinen on voittanut Suomessa ”kaiken”. Seppänen on pyörinyt Suomea kovemmissa sarjoissa ja kovissa seuroissa vuosia. Molemmat ovat iän puolesta vielä huippuvuosissaan. Toki prioriteetit saattavat olla elämässä jo muuttuneet, kuten Mäkisen työkuvioista julkaisujutun perusteella voi päätellä. Tyhjennysmyynti oli Akaassa kauden jälkeen reipasta. Korvaajat ovat kyllä riittäviä finaalipaikan uusimiseen vaikka mm. hakkuri Jasper eroaakin Smidlistä aika reilusti pelaajatyypiltään. Viimekaudella kokemattomuus näkyi otteissa etenkin finaalisarjan merihädässä. Nyt tärkeimpänä Ivanov on vuoden (ja kokonaisen liigakauden verran) kokeneempi.
Tuore maajoukkuevalmentaja puikoissa. Nimekäs entisiä, nykyisiä sekä tulevia maajoukkuepelaajia vilisevä rosteri. Paineet Akaalla voittamisen suhteen ovat varmasti isoimmat koskaan.
Savo Volley
Savossa päättyy yksi aikakausi kun joukkuetta neljä kautta valmentanut Tolvanen vaihtuu Kangasalta siirtyvään Keräseen. Tolvasen aikakausi tuli tutuksi siitä että seurassa ehkä aidoimmillaan Suomessa harrastettiin puhdasta kilpaurheilua, eli sekä peli että harjoittelu rakennettiin ykkösseitsikon ympärille. Tänäkin vuonna rosteria katsoessa ainakin peli rakentuu ykkösseitsikon ympärille, sen verran ohkainen on penkki että ihan vastaavaa ei ole kärkiseuroissa nähty. Terävän kärjen ulkopuolella on kyllä virkistävästi nuoria lupauksia, mutta liigatasolle on vielä matkaa.
Kevin Rodriguez on iso menetys mutta Sheward passasi kuitenkin vahvojen laiturien siivittämänä NCAA joukkue UC Irvinen sarjan jaetulle kolmossijalle. Harjoituspelien perusteella Sheward on kelpo peluri liigaan, vaikkei ole ihan Rodriguezin jalkanopeudella ja käsillä varustettu. Huippukeskari Kovacin lähtö on iso menetys, vaikka viimekausia riivasivatkin toistuvat loukkaantumiset. Edeltävän kauden kolmoskeskari Härkönen on kelpo korvaaja, vaikkakin ehkä yksipuolisempi hyökkääjä kuin Kovac. Siirilä on edelleen takuuvarma suorittaja, vaikka torjunnan puolella tehokkuus onkin ollut viimevuosina laskussa.
Isoin hankinta (ja vahvistus viimekauteen) on Puolan liigan Czestochowasta siirtyvä jenkki-yp Kaleb Jenness. Peliaika Puolassa jäi odotetusti vähäiseksi, mutta Jennessiltä löytyy yliopistouraltaan sama 1st team All American -tähdistövalinta kuin Hurrikaanin Gianniltakin sekä myös Giannin tapaan B-maajoukkue -edustus. Harjoituspelien perusteella ulottuva Jenness vaikuttaa olevan selvä vahvistus viimekauden Shurdhi/Toiviainen kombinaatioon etenkin hyökkäyspuolella.
Kun Michelaun (kova) taso on jo tiedossa ja viimekauden kärkihakkureihin kuuluvalta Jokelaltakaan tuskin voi odottaa ainakaan tasonlaskua on Savon ykköskuusikossa vain vähäisesti kysymysmerkkejä tai huolenaiheita.
Jonkinlaiseksi kysymysmerkiksi voi kuitenkin laskea vastaanottopelin. Rasinperän tulo rauhoitti viimekaudella oleellisesti Savon jatkopallopelaamista, mutta Rasinperä saattaa tälläkin kaudella olla monien joukkueiden syöttökohteena ajoittain hapuilevan vastaanottotyöskentelyn myötä.
Jos koko seitsikko pysyy pelikunnossa on Savo aito haastaja jopa ihan mestaruudestakin. Yhtään loukkaantumista ei rosteri kuitenkaan siedä ilman ostohanskoja.