Keskipelillä ei lentopallo-otteluita ratkaista. Tätä mielipidettä kuulee näissäkin välierissä. Laitapelaajat siis tuovat voitot kotiin, jos vastaanotto ja passipeli on kunnossa. Siispä pieni vertailu.
Savo:
Lelu: Ei nouse jalka enää entiseen malliin. Muutamassa pelissä ollut ratkaisijan oloinen, muuten korkeintaan tyydyttävä.
Silli: Nelospaikka ja raivari-isku joko leveäksi tai sukille. Siinä monen vastustajan toiveuni, joka usein toteutuu. Kuutospaikalta onnistumisia, mutta piällysmiehen roolissa tällä hetkellä huono esikuva muulle joukkueelle.
Murch: Kenguru, jolla vaikeuksia löytää oikea tempo Ivanovin kanssa. Ailahteleva, siksi saattaa aloittaa viikonloppuna penkillä.
Räsänen: Rymistelijä, jolla fysiikkaa vaikka muille jakaa. Koordinaatiossa kehitettävää, mutta täyttää pienemmän hyökkäysvastuun laitapelaajan roolin hyvin.
Yhteenveto: Savolla taivas tai helvetti -tilanne. Jos kaikki osuu kohdalleen, ei liigassa löydy vastusta tälle laitamiesnelikolle. Toisaalta helvetti odottaa vain yhden huonon iltapuhteen takana. Yhden pyörän pettämisen Savo vielä saattaa kestää, mutta kaksi on liikaa.
Valepa:
Nikula: Bambi jäällä. Pitkiä jäseniä sojottaa joka suuntaan eivätkä ne aina muodosta sulavaa kokonaisuutta. Asenne kuitenkin kohdallaan. Ei hätkähdä huonoista hetkistä, vaan pystyy löytämään vireen pelin sisällä uudestaan. Pystyy puhkomaan torjunnan niin, että kenttäpelaajilla ei ole mahdollisuutta puolustaa palloja peliin, vaan usein peliväline päätyy raakana kenttään.
Sakke Mäkinen: Ylivoimaisesti Valepan tärkein pelaaja hyökkäyksessä. Monipuolinen taituri, jolla harvoin huonoa päivää. Jos sellainen tulee, Valepa häviää.
Sauss: Pienemmän hyökkäysroolin yp, jolla välillä vaikeuksia saada palloa kenttään. Pieni riski Valepan kannattajien silmissä.
Yhteenveto: Valepan hyökkäyspelistä puhuttaessa ei voi sivuuttaa Meskoa. Pystyy tekemään kenestä tahansa laitapelaajasta ratkaisijan. Siksi vastaanoton merkitys ratkaisevassa asemassa jatkopeleissä.
Tiikerit:
Ropponen: On-Off-vaihe meneillään. Kun tuli loukkaantumisen jälkeen Kokkolaan, on pelannut vuoristoratamaisesti. Välillä täysin kingi, sitten istuu vaihtopenkillä. Elää nopeasta tempopassista, jossa välillä selkeitä ongelmia Välimaan kanssa.
Hänninen: Dominoi Tiikereiden hyökkäyspeliä koko syyskauden. Ropposen tulon jälkeen kadottanut tehonsa ja hakee edelleen uutta rooliaan. Paljon tulee lyöntejä torjuntaan paikoissa, joissa maltti olisi valttia.
Jere Mäkinen: Pieni rooli hyökkäyksissä eikä pysty tällä sektorilla ratkaisemaan otteluita Tiikereille.
Yhteenveto: Isoa torjuntaa vastaan Tiikereillä on todella vaikeaa, jos vastaanotto ei nouse kuppiin. Joukkue pärjäsi syksyn käytännössä ilman hakkuria käsittämättömän hyvin. Ropposen pitää onnistua nappiin, koska Keskisen kanssa tämän tason pelejä ei pystytä voittamaan. Samoin Hännisen pitää löytää syksyn vire uudestaan, muuten pronssipeli kutsuu.
Ducks:
Jokela: Kun kulkee, niin kulkee. Liigakauden vakuuttavin hakkuriesitys ensimmäisessä ottelussa Savoa vastaan. Väläytteli vaarallisuuttaan jo Hurrikaania vastaan. Jotenkin tuntuu siltä, että olemuksessa on tarvittavaa rentoutta ja asenteessa sellaista päämäärätietoisuutta, että pöljiä päiviä on tulossa lisää.
Kyrölä: Ykkössarjasta yllättäjäksi. Kovin moni ei Kyyjärvi-aikoina uskonut, että tämä mies vielä joskus pelaa jopa liigamestaruudesta eikä silloinkaan pelkästään joukon jatkeena. Positiivisin yllättäjä välieränelikon laitapelaajissa. Kasvanut Ducksin luottomieheksi.
Marko Määttänen: Vähän samat sanat kuin Kyrölästäkin. Veljensä varjosta parrasvaloihin. Pallo tarvittaessa torjunnan läpi, mutta silti vain pienessä roolissa verkolla.
Yhteenveto: Joko-tai-tilanne täälläkin. Uudessa tilanteessa pelaamisen rentous saattaa hävitä eikä Savoa voiteta väkisin. Unelmien täyttymys ratkeaa korvien välissä. Savon faneja lukuun ottamatta koko muu lentopalloileva Suomi joukkueen menestymisen tukena.