Ryynäsen Topi
Mielenkiintoisia pointteja Einomieheltä ja Kausituristilta. Lajiin pitää saada ensin kulttuuri koko maan (maanosan) laajuisesti ja sitä kautta seuratoimintaan.
Vuonna 2004, kun Suomi yllättäen selvisi EM-kisoissa neljänneksi - ja loppuottelupaikkakin vain parin pallon takana - (Espanja-Suomi), alkoi maassamme lentopallobuumi joka jatkuu yhä.
Viimeinen noste tapahtui viimevuoden MM-kisoissa Puolassa, johon Suomen lentopallofanit ryntäsivät kannattamaan maajoukkuettamme tuhatmäärin.
Seuratoimintatasolla muutama seura on mennyt selvästi eteenpäin, mitä hyvään lentopallokulttuuriin kuuluu. Yleensä ottaen Mestaruusliiga oli jo viimekaudella mukavaa viihdettä katsojien kannalta. Oli kovia ja kiihkeitä pelejä.
Ainoastaan muutamassa ottelussa lopputulos oli jo ennakkoon tiedossa. Näissä peleissä yleisöä oli huomattavasti vähemmän, kuin normaalisti. Miksi? Ei suuri lentopalloyleisö tule katsomaan itsestään selvää, murskaavaa lopputulosta, vaikka "oma joukkue" voittaakiin.
Kuten Einomies kirjoitti, tarvitaan hyvään lentopalloorganisaatioon paljon muutakin, kuin pelaajat. Tarvitaan itsensä likoon laittavia tulisieluisia miehiä ja naisia, jotka luovat edellytykset hyvälle ja onnistuneelle toiminnalla.
Kun hyvässä lentopallo-organisaatiossa kaikki palaset ovat kohdallaan, voidaan odottaa tuloksia. Silti mikään ei silloinkaan ole itseselvyys. Hyvät olosuhteet, fanit ja viimekädesssä joukkue, jossa muutama persoona - tai vaikkapa vain yksi - kuten Lelu Ojansivu, pitävät lopusta huolen.
Olen jo vuosien ajan seurannut Korson Vedon naiskannattajaa, joka on henkeen ja vereen Korson fani. Hänellä on pieni kaulahihnasta roikkuva rumpu, joka pärisee ottelun alusta loppuun saakka. Kannustus on aina yhtä innostavaa, oli Veto johdossa tai tappiolla.
Hattu pois päästä. Tällaisia lentopallofaneja ei Suomessa monta ole.
Vuonna 2004, kun Suomi yllättäen selvisi EM-kisoissa neljänneksi - ja loppuottelupaikkakin vain parin pallon takana - (Espanja-Suomi), alkoi maassamme lentopallobuumi joka jatkuu yhä.
Viimeinen noste tapahtui viimevuoden MM-kisoissa Puolassa, johon Suomen lentopallofanit ryntäsivät kannattamaan maajoukkuettamme tuhatmäärin.
Seuratoimintatasolla muutama seura on mennyt selvästi eteenpäin, mitä hyvään lentopallokulttuuriin kuuluu. Yleensä ottaen Mestaruusliiga oli jo viimekaudella mukavaa viihdettä katsojien kannalta. Oli kovia ja kiihkeitä pelejä.
Ainoastaan muutamassa ottelussa lopputulos oli jo ennakkoon tiedossa. Näissä peleissä yleisöä oli huomattavasti vähemmän, kuin normaalisti. Miksi? Ei suuri lentopalloyleisö tule katsomaan itsestään selvää, murskaavaa lopputulosta, vaikka "oma joukkue" voittaakiin.
Kuten Einomies kirjoitti, tarvitaan hyvään lentopalloorganisaatioon paljon muutakin, kuin pelaajat. Tarvitaan itsensä likoon laittavia tulisieluisia miehiä ja naisia, jotka luovat edellytykset hyvälle ja onnistuneelle toiminnalla.
Kun hyvässä lentopallo-organisaatiossa kaikki palaset ovat kohdallaan, voidaan odottaa tuloksia. Silti mikään ei silloinkaan ole itseselvyys. Hyvät olosuhteet, fanit ja viimekädesssä joukkue, jossa muutama persoona - tai vaikkapa vain yksi - kuten Lelu Ojansivu, pitävät lopusta huolen.
Olen jo vuosien ajan seurannut Korson Vedon naiskannattajaa, joka on henkeen ja vereen Korson fani. Hänellä on pieni kaulahihnasta roikkuva rumpu, joka pärisee ottelun alusta loppuun saakka. Kannustus on aina yhtä innostavaa, oli Veto johdossa tai tappiolla.
Hattu pois päästä. Tällaisia lentopallofaneja ei Suomessa monta ole.