Niinhän siinä sitten kävi, että Sastamalan pässilauma joutui Hurrikaanin riepoteltavaksi. Yllätys se monille oli – muun muassa meikäläiselle.
Loppujen lopuksi minkäänlaista sijaa selittelyille ei jäänyt. Varsinkin ratkaiseva kuudes välieräottelu oli Hurrikaanilta vakuuttavaa toimintaa. VaLePa:n osaksi jäi rimpuilu. Se ei riittänyt, vaan kausi päättyy pronssitaisteluun Loimua vastaan.
Sanomattakin on selvää, että hallitseva mestari halusi päästä puolustamaan titteliään finaaliin. Vastaavasti Loimu uskoi aiheellisesti finaalimahdollisuuksiinsa – samalla tietysti mestaruuteen. Ns. reality check Tiikereitä vastaan oli kuitenkin tylyin mahdollinen.
Voisi kuvitella välierätappiotaan jo viikon verran sulatelleen Loimun olevan henkisesti valmiimpi perjantaina alkavaan pronssikamppailuun. VaLePa:lla on toki kotietu, mutta painolastina tuoreempi pettymys.
Vaan itse asiaan. Miesten mestaruusliigan loppuottelusarjaan vuosimallia 2015.
Tiikerit–Hurrikaani (runkosarjassa voitot 2–1): Ei vallan uutta auringon alla. Tiikereillä ja Hurrikaanilla on takanaan runsaasti tuoretta pudotuspelihistoriaa.
Tiikerien uuden tulemisen jälkeen ensimmäinen joukkueiden välinen pleijarisarja pelattiin keväällä 2010. Panoksena liigapaikka. Tiikerit voitti kerran ja Hurrikaani kolmesti. Näin Tiikerit joutui lykkäämään liiganousuaan vuoden verran. Keväällä 2011 Riento sitten taipui värikkäiden vaiheiden jälkeen.
Huhtikuu 2013 on Tiikerien historian ikimuistoisin. Sellaiseksi myös jää, vaikka mestaruutta juhlittaisiin Kokkolassa tänäkin keväänä. Ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen. Sitä ei voi toistaa.
Kaksi vuotta sitten Hurrikaani avasi finaalisarjan kotivoitolla, mutta hävisi sen jälkeen kaksi Kokkolan jäähallissa pelattua ottelua. Hävisi myös neljännen pelin kotonaan (Hurrikaanin kotiottelut pelattiin silloinkin Salossa), voitti viidennen, mutta täyteen ahdetussa Kokkolan jäähallissa Tiikerit oli liian vahva.
Seuraavat päivät – ja yöt – Kokkolassa juhlittiin pitkään ja hartaasti kaupungin ensimmäistä lentopallomestaruutta.
Vuosi sitten kaksikko otti yhteen välierissä. Hurrikaanilla ei todellisia saumoja finaalin ollut, sillä ainoaksi voitoksi jäi viiden ottelun semifinaalisarjan keskimmäinen (koti)peli.
Nyt sitten on edessä kolmas peräkkäinen pudotuspelikohtaaminen. Yhteensä neljäs kerta kuuden viime kauden aikana.
Joka kerta Hurrikaanin puikoissa on ollut tämän kauden jälkeen tehtävänsä italialaiselle Nicola Giolitolle luovuttava Ville Kakko. Tiikeriluotsi Tommi Tiilikaiselle kausi on kolmas Tiikereissä. Jokainen Tiilikaisen sesonki on päättynyt loppuottelusarjaan.
Mitkä ovat finaalin asetelmat? Tiikerit ei pääse yli eikä ympäri sen tosiseikan, että se on ennakkosuosikki. Hurrikaani huhki rajun viiden ottelun sarjan Pielaveden Sampoa vastaan puolivälierissä. Välierissä mestari-VaLePa taipui kuudessa pelissä.
Samaan aikaan Tiikerit on rynninyt tappioitta finaaliin. LEKA Volley kellistyi kolmessa ja Loimu neljässä pelissä. Hurrikaanilla on siis takana 11 pudotuspeliottelua, Tiikereillä seitsemän.
Mitä tämä tarkoittaa finaalia ajatellen? Rasituksen puolesta ei oikeastaan mitään. Hurrikaanille jää viisi vuorokautta aikaa palautua lauantain ensimmäiseen loppuotteluun. Se kyllä riittää, mikäli miehet vain ovat terveitä.
Entäpä sitten joukkueiden materiaalit? Jos finaalisarjan kirkkaimmasta tähdestä aloitetaan, niin ei Hurrikaanin serbihakkuri Vladimir Cedic kyllä mätsää Tiikereiden huippukuntoisen ja pelihaluja uhkuvan Lelu Ojansivun kanssa kuin ajoittain.
Jos Cedic pystyy siihen mihin Mart Tiisaar ja Urpo Sivula eivät pystyneet, ei muuta kuin hattu päästä ja syvä kumarrus sekä onnittelut. Hurrikaani on todennäköisesti myös voittanut Suomen mestaruuden.
Yleispelaajien kohdalla etu on myös Tiikereillä. Hurrikaanin Eemeli Koukilla on mahdollisuudet kehittyä pelaajana vielä vaikka mihin, mutta taistelupari Aivars Petrusevics on arvoitus varmasti myös Ville Kakolle. Onko "Petru" hyvässä vireessä vai syvässä kuopassa? Sitä ei voi etukäteen tietää kukaan.
Sen sijaan Tiikerien kaksikko Matti Hietanen/Romans Sauss hyvin todennäköisesti pelaa omalla erinomaisella tasollaan. Yleispelaajaosastolla etu on (Petrusevicsin vireestä riippuen) jopa selvästi Tiikereillä.
Keskarien puolella vaakakupin kääntää loimaalaisille Huittisten kaksosista toinen hurja, Matti Oivanen. "Masse" on liigan paras sentteri, joka omaa parhaimmillaan Lelun tasoa olevan syöttöpelotteen.
Tuomas Koppaselle finaalit ovat harppaus tuntemattomaan, mutta anyway, Tiikerien kaksikko Tommi Siirilä–Antti Leppälä on paperilla hieman perässä. Ennen kaikkea Oivasen ansiosta/vuoksi.
Passarien toimien arvioiminen on tunnetusti kiinni muustakin kuin pelintekijöistä itsestään. Jos vastaanotto ei toimi, mikään taikuri ei voi pyörittää monipuolista peliä. Syöttö/vastaanotto ovat siis tässä(kin) ottelusarjassa isossa roolissa.
Hurrikaaniin täksi kaudeksi tullut Kalle Määttä kyllä tietää voittamisen metkut. Toisaalta Tiikerien Steven Kehoella on käytettävissään tulivoimaisempi laita-arsenaali. Passariosasto menee koko lailla tasoihin.
Liberoiden kohdalla etu on Tiikereillä. Jesse Mäntylä on kelpo kaveri, mutta Pasi Hyvärinen liigan paras. Likimain "kermismäisten" puolustusten lisäksi Hyvärinen on erinomainen passari. Lähtökohta tietysti on, että passari passaa, mutta tarvittaessa Hyvärinen tuuraa erinomaisesti Kehoeta.
Miten käy? Hurrikaanilla voi totta kai olla etua siitä, että se on kokenut kevään aikana tappioitakin ja ollut ns. viimeisellä rannalla do or die -peleissä Sampoa vastaan. Tiikerit taas porhaltanut finaaliin takaiskuitta. Lantin toinen puoli on se, että Tiikerit on pelannut erinomaisesti. Esimerkiksi viimeisessä Loimu-ottelussa yksinkertaisesti loistavasti.
Hurrikaanin on pelattava aivan oman osaamisensa ylärajoilla mestaruuden voittaakseen. Ilman muuta sekin on mahdollista. Aivan hirvittävän vaikeaa kuitenkin, mikäli Tiikerit jatkaa parhaalla tasollaan.
Kotietu, Lelu sekä paremmat yleispelaajat ratkaisevat mestaruuden Tiikereille. Voitoin 4–1.