Tässä on yksi olennainen syy kyllä. Liigan joukkueet ovat jo helmi- maaliskuusta alkaen pommittaneet seuraavan vuoden pelaajamateriaaleja läpi, joten jäljelle jää vain yleensä opiskelujen mukana kulkevia ja niihin panostavia pelaajia.
Toinen syy näiden seurojen niukkaan resurssiin on varsin mielenkiintoinen asia. Yleisesti aina puhutaan, että toimijoita on liian vähän jne. Mutta monesti taustalla voi olla myös ns. Napoleon syndrooma. Joku johtajista haluaa olla kaiken keskipisteenä ja viedä asioita vain omalla tavallaan eteenpäin. Ei ole kuitenkaan ymmärrystä, että ei nämä ole yhden tai kahden ihmisen hommia vaan töitä riittää 20 hengelle helposti. Näin taisi valitettavasti tällekin tähdenlennolle käydä, että tekijöitä olisi ollut tarjolla, mutta haluttiin tehdä kaikki itse, kuten aina ennenkin.
Omasta mielestä kuitenkin joukkue alisuoriutui ja kyllä olisin muutamia voittoja enemmin joukkueelle povannut. Ensimmäinen valmentaja oli tiukka ja vaativa sekä pelaajia kehittävä. Tässä myllyssä olisi ehkä ollut pitkän päälle potentiaalia. Mutta siinä kävi sitten miten kävi ja varmasti taustalla oli jo jonkin verran kasaantuneita taakkoja. Tuomisen ongelma on, että hän on jymähtänyt 90-luvun mieslentopallo formaattiin, eikä ole käsitystä kuinka naisten peli kehittyy ja ylipäätänsä miten naisten joukkuetta viedään eteenpäin. Myöskään pelaajien kehittämistä hän ei hallitse. ELi ehkä hieman paremmin onnistuneella valmennus valinnalla olisi tämäkin ryhmä voinut muutamia pisteitä kauden aikana kasata ja ennenkaikkea saada kehitystä nuorille pelaajille. Pelaajat olivat kuitenkin innostuneita ja sitoutuneita ja se on erittäin hyvä lähtökohta kehittymiselle. Toivottavasti tämä raskas kausi ei päätä monen pelaajan uraa, koska suomalaisia pelaajia kyllä tarvitaan liiga ympyröihin.
