Elämme mielenkiintoisia aikoja loppuotteluiden huipentuessa kahteen viimeiseen taisteluun. Ettalla on jo kiire saada pelinsä niin hyvään hurmokseen, että VaLePan haastaminen etenisi kohden viidettä ottelua.
Oululaisten kauhistukseksi VaLePan peli on kasassa, Mikko Esko huippuiskussa passipelissään ja koko muu kuusikko tasaisuudellaan valmiina taistelemaan puolustuksessa Upi Sivulaa myöden.
Kaikille lajiystäville on hienoa nähdä Mikko Esko huippukunnossa vielä 40-vuotiaana. Hän muistuttaa jo paljon Brasilian legendaarista passaria Ricardoa, joka osasi omalla työskentelyllään viedä aseet vastustajien torjujilta.
Ricardon vahvuus oli kyvyssä pelata vastustajan heikkouksien mukaan, jolloin omassa hyökkäyspelissä ratkaisut viipyivät juuri oikean mittaisina. Vastustaja ei pystynyt ennakkoon aavistamaan pelinopeutta, korkeutta tai pallonopeutta.
Samat piirteet näkyvät Meskon pelissä, vanhemmilla päivillään hän on tuonut uusia elementtejä peliinsä. Nuorempana hänen taipumuksensa oli pelata etupäässä hakkurin kanssa pitkällä takapassilla, eivätkä keskihyökkäykset olleet niin tärkeitä.
Kokemuksen myötä Esko vaihtelee tällä hetkellä omaa työskentelyään alinomaan. Ensimmäisessä Etta-pelissä hän pyrki jokaisessa passissaan käyttämään hyppypassia, jotta peli nopeutui vastustajan harmiksi. Toisessa ottelussa mukaan tulivat jalat maassa annetut pallot, joissa hän pystyi viivyttämään pallon lähtöä. Eikä torjunnalla ollut muuta tehtävää kuin yrittää löytää oikea nopeus hyppyihin ja tulevan passin suuntaa arvaillen.
Mielenkiintoista on nähdä valepalaisten veijareiden taktiikka, sillä Mesko ratkaisee jokaisen tilanteen kokemuksellaan ja täydellisyyttä hipovalla sormilyönnillään. Passarin kyvykkyys vie valmentajalta ison osan pois taktiikan kuormasta, kun Mesko muuttaa ratkaisuissaan viimeisen sekunnin aikana päätöstään.
Niinpä VaLePan valmentajat Sami Kurttila ja Radovan Gacic ovat olleet turhautuneita, kun he eivät ole voineet vaikuttaa joukkueen ratkaisuihin itse pelitapahtumassa. Valmentajat ovat olleet rampoja ankkoja, kun kansainvälisesti huipulla yhä edelleenkin liikkuva Mesko johtaa peliä yhdessä Olli Kunnarin kanssa.
Kaksikon peliuran jälkeen on kiintoisaa nähdä tulevatko Mesko ja Kunnari toimimaan valmentajina. Kunnari opettaa yksilöitä maajoukkueessakin hihalyönnissä, erilaisissa syötöissä ja hyökkäysten monipuolisissa ratkaisuissa. Esko kehittäisi yksilöistä maailmantason passareita ja vastustajan torjuntapelin hajottajia.
Mesko-Kunnari voisi olla seuraava suomalainen pelaajakaksikko, josta tulee huippuun viritetty valmennuspari. Hyppy pitkän ammattilaisuran jälkeen suoraan maajoukkueeseen ei ole liian suuri pelaajauralla huippujoukkueiden pelaajina olleille suomalaisille.
Mieleen onkin jäänyt joitain välähdyksiä, joista mieleen tulee Sami Kurttilan VaLePan ensimmäisen vuoden valmentajana tekemä ehdotus Mikko Eskon sormilyönnin muuttamiseksi. Kaikki paikalla olleet ihmettelivät, miksi Kurttila olisi halunnut käpälöidä Meskon huippuun viritettyä pallokosketusta.
Eipä samaa keskustelua kuulemma enää sen jälkeen käyty, kun Mesko näytti osaamisensa valmentajalleen. Samoin Gacic oli muuttamassa kokeneiden miesten kosketusta, mutta yhteisymmärrys saavutettiin melko nopeasti.
Käytännössä VaLePan taktiikka syntyy Meskon aivoissa ja Kunnari katselee sivusta peliin osallistumatta jalan vaivattua koko kauden. Aikalisällä kaksikko sitten prosessoi datansa keskenään, eikä siinä valmentajallakaan ole paljon sanomista.